Moi!
Työrupeama on vähän hellittänyt joulu jälkeen... Joten pääsee taas päivittelemään alkuviikosta
Nimetyt
oli minulle sellainen välilukeminen, joka ei erityisemmin herättänyt tunteita
suuntaan eikä toiseen. Siis voin kuvitella, että muut ihmiset lukevat
hömppäromaaneja/ dekkareita juuri tässä tarkoituksessa. Kirjan juoni oli tosi
ennalta arvattava, mutta se ei suuremmin haitannut. Lisäksi kirjailija on
selvästi käynyt lukemassa minun ajatuksiani, koska olen mielessäni suunnitellut
samanlaista organisaatiota kuin tuo Nimetyissä oleva Ajanvartijat. Enkä nyt
tarkoita, että ne ovat yleisellä tasolla samanlaiset vaan siellä on ihan
hulluja yhteneväisyyksiä (vetää foliohatun hetkeksi päähän).
Toisaalta
ainakin yhden ongelman huomioin heti Curleyn ratkaisussa. Aikamatkustajat
omaksuivat uudet identiteetit, missä ei sinänsä ole ongelmaa. Mutta
selvästikään Curley ei ollut miettinyt, että uusien henkilöllisyyksien pitäisi
olla edes jotenkin totuudenmukaiset. Esimerkiksi Nimetyissä mennään Ruusujen
sodan Englantiin. Tilanne oli silloin toki sekava, mutta kai nyt kulloinenkin
kuningas tai joku hovin virkamies tietää ketkä kaikki omaavat arvonimiä. Koska
on aika ilmeistä, että paikalle lähetetty poika on keksityn paikan kreivi (tai
se paikka ei siis ollut keksitty vaan tuo arvonimi). Tämä pelastettiin sillä,
että aikamatkustajat olivat Englannin hovissa hyvin vähän aikaa, joten kukaan
ei kai ehtinyt tarkastamaan aateliskalentereista nimen oikeellisuutta. Itse
olen ratkaissut tämän omassa mielikuvituksessani toisella tavalla, jota en
tässä rupea tarkemmin selittämään, mutta mun aikamatkailijat säilyttävät omat
nimensä ainakin etunimien osalta ja heillä on paikallisia kontakteja. Aikamatkustus
on paradoksiensa takia yleensä vaikea aihe, mutta minä tykkään, että
kirjailijat sitä kuitenkin käyttävät. Ihan peruskirjoissa kun minun mielestäni
ei kaikkia muodostuvia ongelmia edes tarvitse ottaa huomioon, kun ei me lukijat
kuitenkaan mitään fyysikoita/ tiedemiehiä olla eikä kyseessä ole tieteellinen
artikkeli. Esimerkiksi minusta se Harry Potter ja Azkabanin vangin
ajankääntäjäjuttu toimi ihan ok ja sen miettimiseen oli pantu energiaa. Tässä
tuntui välillä siltä, että Curley oli oikonut vähän turhan monta mutkaa
suoraksi. Siis kuten tuo yllä selitetty nimihomma.
Nimetyt
on perustaltaan klassinen fantasia/scifi-hybridi. Tarinasta löytyy lahjakas
oppilas, joka ei alussa tiedä lahjoistaan (vrt. Harry Potter); useampikin
opettajahahmo (vrt. Gandalf, Dumbledore), viisaiden neuvosto (vrt. Valkoinen
neuvosto TSH:ssa) ja aikamatkustus, josta on jo puhuttukin. Näitä elementtejä
käytettiin kyllä kivasti, mutta mikään asia ei kohonnut keskitasoa
korkeammalle. Pahis-Mardukesta en saanut erityistä otetta ja minua häiritsi
muutenkin kirjan yleinen pikkusiisteys. Sanoisin siis, että kaikilla on varmaan
kivaa lukiessa tätä kirjaa, mutta kukaan tuskin erityisesti pitää siitä
muutamia juonielementtejä lukuun ottamatta.
PS.
Saatan kirjoittaa osia näihin ”kirja-arvosteluihin” hyvinkin eri aikoihin. Jos
siis jotkut mielipiteet tuntuvat olevan ristiriidassa, se johtuu siitä, että
toiset on kirjoitettu pitemmän ajan kuluessa, jolloin kirjaan on tullut erilaista
perspektiiviä. Pääasiassa yritä kyllä pysyä samoilla linjoilla.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti