Elokuvissa VII: Silence

Moikka!

Silence kertoo kristinuskoa levittävistä jesuiittapapeista Japanissa 1600-luvulla, jolloin kristittyjä vainottiin siellä laajamittaisesti. Pääosissa jesuiittoja näyttelevät Andrew Garfield, Liam Neeson ja Adam Driver.

Taustaksi voi todeta, että kristinusko tuli Japaniin jesuiittojen ja Francisco Xavierin, joka mainitaankin elokuvassa useaan kertaan, johdolla vuonna 1549. Kristinusko oli alkuvaiheessa levinnyt varsin, mitä oli edistänyt maan hajaannus, jonka myötä daimiot katsoivat saavansa hyötyä ”eteläisten barbaarien” kanssa kanssakäymisestä. Japanilaiset olivat perinteisesti uskonnollisesti suvaitsevaisia ja heillä oli usein käytännöllinen suhtautuminen kristinuskoonkin, mikä näkyy myös leffassa. Jesuiitat lähettivät parhaimmistonsa Japaniin, koska he pystyivät samanlaista moraalista kuria kuin samurailuokka. Arviot kääntyneiden määrästä vaihtelevat 500 000 ja 2 000 000 välillä, elokuvassa puhutaan 300 000 käännynnäisestä isä Ferreiran aikaan aivan 1600-luvun alussa, mikä lienee tarkoituksella hyvin varovainen luku. Erityisen paljon kristittyjä oli Kiyushun saarella, jossa sijaitsevasta Nagasakista tuli kristinuskon keskus 1570. Ensimmäiset kristinuskon vastaiset määräykset annettiin 1587 Japanin asteittaisen yhdistymiskehityksen myötä. Kristinusko kiellettiin vuonna 1614, johon liittyen suuret vainot, joissa 5000–6000 marttyyrikuolemaa. Vuonna 1630 kiellettiin kristinuskoon viittaavan kirjallisuuden tuonti, mikä tarkoitti käytännössä kaikkea länsimaista kirjallisuutta. Kristinuskon täyskielto tuli voimaan 1639, joskin joitakin maanalaisia yhteisöjä säilyi.

Elokuvaa oli kiva katsoa, kun itsellä oli etukäteen jo paljon tietoa tilanteen taustasta ja ehkä se aukeni minulle osaltaan paremmin kuin keskiverrolle katsojalle. Toisaalta tiesin jo etukäteen, että tulen tykkäämään tästä - uskossaan kärvistelevät pappismiehet, kun sattuvat jostain syystä olemaan heikkouteni. Elokuva oli hieman liian pitkä, siitä olisi helposti voinut pudottaa 40 minuuttia pois, mutta Me Naisissa olleet valitukset uskonnollisista pohdinnoista olivat turhia. Jos tulee katsomaan papeista ja lähetystyöstä kertovaa leffaa, niin eikö osaa odottaa ainakin jonkun verran hengellisiä mietintöjä ja raamatun lauseita? Vähän niin kuin menisi katsomaan toimintapätkää ja pahoittaisi mielensä, kun siinä ammuskellaan.

Olen kuullut elokuvaa syytetyn ns. white washing:ista eli siitä, että länsimaisia valkoisia näyttelijöitä suositaan rooleissa, joiden henkilöt ovat oikeasti jotain muuta alkuperää. Minun nähdäkseni tässä kyllä kaikkia japanilaisrooleja näyttelivät japanilaiset (tai ainakin aasialaisperäiset) näyttelijät. Ainoa mitä voisi ehkä kritisoida on se, että pääosien esittäjät näyttävät turhankin anglosaksisilta, portugalilaiset eivät taida olla ihan noin vaaleita. Elokuvassa käsitellään mielestäni hyvin kulttuurien kohtaamista ja otetaan kantaa rivien välissä siihen, miten kulttuurien tulisi kohdata. Eräs japanilainen virkamies sanoo saaneensa lahjaksi portugalin kielen taidon, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että kielen opettanut padre katsoi alaspäin ”meidän kulttuuriamme, meidän ruokaamme, meidän kieltämme” eli siis kaikkea japanilaista. Ferreira myös sanoo, että japanilaisilla on täysin erilainen tapa ymmärtää jumaluus eivätkä he voisi koskaan täysin ymmärtää kristittyjen Jumalaa. Jumalaan kun oli viitattu sanalla, joka tarkoittaa aurinkoa. Shintoon liittyi auringon palvontaa ja keisarin ajateltiin olevan auringonjumalan suora perillinen. Minusta tuntuu, että Ferreira oli turhan skeptinen, mutta elokuva onkin tehty kristittyjen ja lännen näkökulmasta. Siinä ei oteta huomioon (tai anneta taustatiedoksi) poliittista tilannetta. Juuri ennen noita suuria vainoja Espanja oli vallannut Filippiinit, joten japanilaiset pelkäsivät, että heidän tiensä olisi samanlainen. Kristityistä oli siis muodostunut poliittinen uhka.

Jos pitää kauniista maisemista, on kiinnostunut Japanista ja jaksaa kuunnella myös niitä uskonnollisia pohdiskeluja, voin suositella elokuvaa oikein lämpimästi.

9/10

PS. Historiallisen taustan tietojen lähde on professori Olavi K. Fältin syksyllä 2011 pitämä luentosarja ”Länsimaisen kulttuurin vaikutus Japanissa 1500–1800-luvuilla”.

                                                                    -Roona-