Irish storytelling for grown-ups Oulussa

Heip!

Oon monena vuonna miettinyt, että Oulun irkkufestivaaleilla olisi kiva käydä, mutta en ole koskaan tullut lähteneeksi. Nyt kun tuo tarinankerronta sattui sopivalle päivälle ja sopivaan aikaan niin ajattelin, että mikäs siinä. En sitä paitsi ollut myöskään koskaan käynyt kahvila Roosterissa, jossa tapahtuma järjestettiin. (Ei sillä, että noin yleensäkään olisin käynyt kovin monessa oululaisessa kahvilassa/ ravintolassa tms.) Joka tapauksessa varasin lipun ja menin paikalle ajoissa sen lunastamaan. Sitten vaan etsimään istumapaikkaa ja ostamaan vähän syömistä ja virvoketta tarinan kuuntelun lomaan. Valitsin karhunvadelma-suklaakakkua ja jääteetä. Ne olivat muuten tosi maukkaita ja suosittelen lämpimästi pistäytymään Cafe Roosterissa, jos Oulussa päin joskus liikutte.

Varsinaisia tarinankertojia oli kaksi, mies ja nainen. Lisäksi oli kitaraa soittava naismuusikko ja mies, joka toimi esittelijänä, ”seremoniamestarina”, ja kyllä hänkin kertoi lyhyen anekdootin. Näistä Eamon, se miespuolinen tarinankeroja, on ollut täällä aiempinakin vuosina ja voin sanoa, että olisin mieluiten kuunnellut häntä koko illan. Tämä on kyllä täysin mieltymys kysymys, koska kaikki olivat asiansa osaavia  ihmisiä, ei siinä mitään. Kyseessä oli siis aikuisille sopivia tarinoita, joskaan tässä esityksessä ei kuultu mitään roisia tai pikkutuhmaa, yksi hieman pelottava tarina kylläkin. Kertojat myös osallistivat yleisöä esimerkiksi leikkimään ja laulamaan mukana.

Itse pidin esityksestä kovasti. Ensimmäiseksi Nicole (lausuntatavan perusteella arvelen, että se kirjoitetaan noin) esitti itse kirjoittamansa kappaleen Learning to fly yleisöä lämmittääkseen, kuten hän sanoi. Sitten Nellie kertoi tarinan naisesta, jonka aviomies oli uhkapeluri ja joka joutui sen takia panttaamaan heidän yhteisiä tavaroitaan. Nainen lähti lopulta lätkimään mukanaan rasvakeitin, jolla hän oli paistanut ranskalaisia kadun lapsille. Tarina sai lopussa fantasiallisia piirteitä, kun nainen sinkoutti itsensä avaruuteen rintaliiveistä tehdyllä köydellä. Nelliellä oli mukanaan tosiaan sellainen vanhoista rintaliiveistä tehty ”köysi”, joka kiersi yleisössä. Tarinan lopussa oli myös laulu, johon kuulijat saivat liittyä mukaan.

Nicole esitti toisenkin laulun, joka kertoi Irlannin mytiikkaan kuuluvista hyljeihmisistä, selkieistä. Selkie on meressä hylkeen muodossa, mutta maalle tullessaan se luo nahkansa ja muuttuu ihmiseksi. Yleensä selkie on miespuolinen, joka sitten ihmismuodossaan käy viettelemässä neitosia, mutta Nicole oli kirjoittanut tekstinsä näkökulmasta, että selkie on nainen, jonka lapsi on jäänyt maalle, kun äiti on lähtenyt takaisin mereen. Eamon kertoi kaksi tarinaa. Toinen oli leprekaunista ja laiskasta miehestä, joka tahtoi saada maahisen omistaman kattilan kultaa itselleen. Toinen kertomus oli tosipohjainen tapaus naisesta, joka tuli haudatuksi kaksi kertaa. Jos haluatte tutustua kyseiseen tapaukseen, laittakaa googleen hakusanaksi Margery McCaull. Oli nimittäin aika jännä juttu...

Viimeisenä Eamon vielä leikitti meitä. Kyseessä oli ratsastuskilpailu selostus ja yleisön piti esiintyä sen mukaan mitä selostettiin. Liikkeet pystyi tietysti tekemään istualtaan ja niin, ettei vahingossa huitaissut vieruskaveria. Kokonaisuudessaan 75-minuuttinen esitys oli todella mainion ja menisin mielelläni katsomaan jotain samanlaista uudestaankin.

                                                          -Roona-