Elokuvissa XII: Kingsman: kultainen kehä

Moikka!

Ensimmäisen Kingsmanin kanssa minulle kävi samalla tavoin kuin ensimmäisen Guardians of the Galaxyn kanssa. Vuokrasin kummankin (joskaan en samalla kertaa) jonkin ajan kuluttua teatterilevityksestä ja pidin niistä hurjasti. Toiset osat tulivat esitykseen samana vuonna ja odotin kumpaakin paljon. Eikä kumpikaan pettänyt! Juonihan on lyhykäisyydessään se, että huumepohatta Poppy on sekoittanut tuotteisiinsa virusta ja vastalääkkeen jakelua vastaan hän vaatii USA:n presidentiltä huumeiden laillistamista. Lisäksi Poppylla on palkkalistoillaan eräs joka kantaa Kingsmanille ja ennen kaikkea Eggsylle kaunaa.

Kultainen kehä oli huippuhauska. Nauroin monille kohtauksille ääneen. Ja niin tekivät muutkin, ainakin maljojen nostelu kuolleille ystäville sai aikaan naurunpyrskähdyksiä ympäri salia. Toimintakohtaukset olivat hienoja ja tyyliteltyjä. Rakastin Eggsyn oranssia pukua. Ja Eggsyä kokonaisuudessaan, mistähän voisin ostaa oman kappaleeni J. Taron Edgerton sopii loistavasti rooliinsa. Samoin Mark Strong, joka oli Merlininä aivan hillitön. Harmi, että hänelle kävi niin kuin kävi. Agentti Whiskeyn iskuyritys herätti katsomossa myötä tuntoa tytön puolesta, joskaan en minä olisi mennyt myöskään Eggsyn sielueläin juttuihin. 

Statesmanin agentit olivat järjestäen hyviä ja toiveeni siitä, että Channing Tatumin hahmolla olisi vain vähän valkokangasaikaa toteutui. Toisaalta Tatum sopi hahmoonsa ja hahmo sopi tarinaan paljon paremmin kuin olin odottanut, joten olin iloisesti yllättynyt. Ensiksi en oikein lämmennyt sille, että Statesmaneillä oli viinanimet (musta on vissiin tulossa täysraittiutta kannattava kukkahattu), mutta totuin siihen ja se oli lopuksi ihan positiivinen juttu. Minusta oli myös nokkela juonenkäänne se, miten presidentti päätti hoitaa huumeongelman laittamalla kaikki käyttäjät sylttytehtaalle ja toteamalla iloisesti, että hänen kaudellaan voitettiin huumeiden vastainen sota.

 

Eräänlaiseksi kritiikiksi kommentoin muutamia juttuja, joita Behind the Trailer –kanavan Grace omassa arvostelussaan toi esille (tubekanavalta löytyy sekä spoileriton että täysimittainen arvostelu). Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä seksikohtauksen osalta, vaikka en ehkä käyttäisi sanoja vulgaari ja lapsellinen vaan pikemminkin liian kuvallinen. Minä pidin Gracen tapaan Eggsyn ja prinsessa Tilden suhteesta, mutta otin tietyt asiat ehkä liian henkilökohtaisesti, kun tuo Ruotsin todellinen kuningasperhe on meille suomalaisille niin rakas. 

Ymmärrän kyllä, että kyseessä on fiktiivinen todellisuus, mutta minua häiritsi, ettei Tildellä ollut kummempia velvollisuuksia. Samoin se, että Tilden isä, kuningas kyseli Eggsyltä kaiken maailman randomjuttuja. Tajuan, että siinä yritettiin saada Eggsy näyttämään hölmöltä/ oppimattomalta, mutta sama olisi onnistunut realistisemmin, jos olisi kyselty räätälin työstä (minkä hienouksiin Eggsy olisi taatusti tarvinnut Roxyn apua) tai hyvänen aika, vaikka Britannian politiikasta. Grace kommentoi myös, että Harryn ja Eggsyn isä-poika-suhde oli huonosti esillä. Minusta se oli siellä, Eggsyhän kaipasi Harrya koko ajan ja muisteli kaikkia tältä oppimiaan asioita. 

Suosittelen elokuvaa lämpimästi kaikille. Hyvin harvoin heti leffan katsomisen jälkeen on tuntunut, että voisi katsoa heti uudelleen ja vielä maksaa siitä ilosta. 

                                                           -Roona-