Kaupungissa (Zach 2)

Heippa taas!

Tämä on jatkoa maaliskuiselle Zachin tarinalle.

He jatkoivat kävellessään jutustelua ja Kardan kertoi Zachille, miten kaupunki oli järjestetty. Varkaiden portista pääsi sisään slummialueella ja sitä vartioitiin melkein yhtä tarkkaan kuin Pääporttia, joka oli käytännössä kaupungin vastakkaisella puolella. ”Isot rötöstelijät tulevat tietenkin muista porteista, mutta jokaisen vähänkin rikkaamman mielestä köyhät ovat kaiken pahan alku ja juuri, joten me olemme haukkoina tuijottamassa jokaista raatavaa kunnon kansalaista”, sanoi Kardan. Zach nyökkäsi. Hän oli jo oppinut, että Kardan oli alun perin kotoisin slummista ja oli siksi tuntenut sen reitit niin hyvin. He olivat nyt paremmassa osassa kaupunkia, joskaan eivät vielä kovin lähellä kuninkaallisia asuntoja. Katu oli levennyt bulevardiksi ja reunoilla saattoi nähdä päiväkävelijöitä. Porvarien tyttäriä ja heidän vaimojaan, Zach epäili.

”Miten sinä olet muuten päätynyt Valkoisen suden palvelukseen? Näytät kuitenkin ihan tavalliselta kunnon kaverilta etkä miltään pyrkyriltä”, Kardan kysyi. ”Minä olen tavallinen kunnon kaveri”, Zach sanoi närkästyneesti, mutta jätti kiusauksesta huolimatta lisäämättä mitään hakkerin taidoistaan, joiden takia hänet oli alun perin otettu töihin. ”Minun taidoistani on hänelle hyötyä. Ja hän pitää minusta.” Kardan loi häneen kummallisen katseen ja Zach tajusi, ettei viimeinen lisäys ollut ollut erityisen asiallinen. ”Siis tarkoitan, että hän on tunnettu siitä, että valikoi palvelukseen sellaisia, joista pitää jollakin tavalla ja joista kukaan muu ei välttämättä pidä”, Zack selitti kiireesti. Kardan kohautti harteitaan ja he olivat hetken hiljaa edetessään yhä rikkaampiin kortteleihin. Aatelisten suuret kaupunkipalatsit olivat alkaneet reunustaa katuja ja kuninkaan linnakkeen rakennusten ja pihojen muoto erottui jo selvästi.

Ilta oli jo pimennyt, kun he saapuivat ensimmäisille linnan porteille. Kardan tunsi sattumalta vuorossa olevan upseerin, joka lähetti heti juoksupojan viemään sanan Valkoiselle sudelle, että tämän apulainen oli saapunut. Pian Rosa astelikin portille pokkuroiva pikkuvesseli mukanaan. Upseeri kumarsi ja Rosa nyökkäsi hänelle vastaukseksi. ”Tämä poika sanoo olevansa teidän apulaisenne.” Rosa tarkkaili Zachia (ja Kardania) päästä varpaisiin. ”Niin näkyy olevan. Hän tarvitsee kyllä kylvyn toisin kuin teidän sotilaanne, joka on ystävällisesti toimittanut hänet tänne.” Zach irvisti, vaikka hän toden puhuakseen kaipasikin vettä ja puhtaita vaatteita. ”Siinä tapauksessa luovutan hänet teidän vastuullenne”, upseeri sanoi selvästi innoissaan päästessään siirtymään seuraavaan asiaan. Hän ei selvästikään pidä Valkoisesta sudesta, Zach ajatteli. ”Luovuttakaa pois. Seuraa minua Zach”, Rosa sanoi puolittainen hymy suupielillään ja lähti takaisin linnan ja sen pihojen uumeniin. Kardan heilautti kättään hyvästiksi ennen kuin sai kipan käskyn lähteä takaisin vartiopaikalleen.

Zach sai todeta, että Valkealle sudelle oli varattu iso huoneisto linnakkeen länsipäädystä. Niin iso, että Rosa olisi saman tien voinut hänen lisäkseen kutsua puoli tusinaa muutakin apulaista. Palvelijoita käskettiin valmistamaan hänelle kylpy ja pari tirskuvaa tyttöä lähti pikipäin hoitamaan asiaa. Zach istui oleskelutilan reunassa olevalle tyylikkäälle divaanille, joka oli päällystetty tummalla yksinkertaisella kankaalla toivoen, ettei likaisi mitään kovin arvokasta pölyisillä vaatteillaan. Huoneen ikkunoista näkyi tekojärvelle, joka sijaitsi jollain monista pihoista. Zach arveli, että Rosa oli ainakin jossain määrin saanut valita asuintilojensa sijainnin, koska kauniimmillakin näkymillä olevia huoneita olisi varmaan ollut saatavilla. Hän tiesi, että Rosa halusi nähdä vettä eikä järvi ollut mitenkään luotaantyöntävä, mutta moni aatelisnainen olisi varmaankin halunnut nähdä mielummin aamulla herätessään suloisen puutarhan. Mutta Rosa ei olekaan aatelisnainen, Zach ajatteli muistaen yliolkaisesti Kardanin sanoja.

”Olet kaikesta päätellen joutunut kävelemään jonkin verran tänään ja varmaan väsynyt, joten perehdytän sinut tehtäviisi vasta aamulla. Mutta sinun on hyvä tietää, että tämä on vakavaa opetusta ja että jokaista asiaa tullaan kysymään kokeessa”, Rosa sanoi hänelle tiukan sävyisesti hymyillen kuitenkin puolittain. Zach ei viitsinyt kysyä mitä Rosa tarkoitti kokeella, sillä hän arveli tämän äänensävystä, että lisäkysymysten vastaukset olisivat maailmaa syleilevien elämänohjeiden tasoa eivätkä erityisen informatiivisia. Kysymykset kannatti epäilemättä keskittää seuraavalle aamulle. ”No, tuota, siinä tapauksessa minä sitten kai vain kylven ja painun pehkuihin”, hän sanoi kysyvästi (ja toiveikkaasti). ”Teepä niin. Makuuhuoneesi on heti kylpytilan vieressä. Minä yritän hoitaa vielä muutamia asioita tänä iltana.” Niine hyvineen Rosa häipyi kohti kammiota, joka oli hänen työtilansa. Zach etsi vähin äänin huoneensa, riisuitui ja etsiytyi peseytymään. Palatessaan takaisin hän huomasi, että pöydälle oli jätetty iltasta syötäväksi. Hän tajusi olevansa valtavan nälkäinen ja söi tyytyväisenä kaiken. Sen jälkeen hän pani maati ja nukahti heti.

                                                         -Roona-