Mahtailijan juhla (Adanat 7)

Moikka!

Viimeksi julkaisin Rosasta ja kumppaneista tarinaa huhtikuussa. Tämä keskittyy Dannyyn ja uskontoon, mitä taisinkin tuolla taustoittavassa "artikkelissa" vähän lupailla.

Temppelin salissa tuoksui voimakas suitsuke. Danny ei pitänyt lainkaan Mahtailevan pyhimyksen juhlasta ja siihen oli syynä juuri tuo järkyttävä haju. Vielä enemmän kuin juhlaa itseään hän inhosi joutumista palvelusvuoroon sen aikana. Edellisenä vuonna se, että hän oli pitänyt sormet ristissä ja toivonut parasta oli estänyt arpaa osumasta hänen kohdalleen, mutta nyt ei ollut käynyt niin hyvä tuuri. Niinpä hän seisokeli salin keskivaiheilla katsellen, kun kansalaiset asettuivat paikoilleen ottaakseen osaa rituaaliin, jonka papisto oli aloittanut jo tunti sitten. Sukujen pääperheet olivat edustettuina hajanaisesti. Brave oli tullut kahden kahden keskimmäisen poikansa kanssa. Danny ei muistanut koskaan nähneensä Siobhania miehensä mukana tässä juhlassa, vaikka Brave hänen tietojensa mukaan osallistui melkein joka kerta. Hänen oma perheensä tietysti osallistui kokonaisuudessaan. Mahtailija oli jostain syystä isän suosikkipyhimys. Capoteista paikalla oli vain Selena miehineen. LaShiaoja oli paikalla paljonkin, mutta pääsukuhaara ei Josephia lukuunottamatta edustanut kukaan muu. Twillit pysyttelivät poissa kuten aina – oli tunnettua, että ainoat Twillit, jotka osallistuivat olivat pappeja ja he eivät tietenkään enää olleet oikeita Twillejä.

Yksi ensimmäisen vuoden noviiseista hipaisi Dannyä kyynärpäästä merkiksi, että hänen jouti siityä tärkeämpiin tehtäviin kuin salin valvonta. Danny epäili, että tämä oli kyseisen noviisin ensimmäinen virallinen palvelus. Poika näytti siltä, että unohti jännitykseltään hengittää aika ajoin, mikä ei ollut viisasta etenkään käsillä olevan palveluksen aikana. Danny siirtyi harkitun rauhallisesti kohti alttaria, jonka edessä Fabrius juuri messusi. Katedraalipiispa avusti tätä pitelemällä rukouskirjaa auki oikelta kohdalta. Danny antoi piispalle tuskin havaittavan merkin ja oli pian alttarin takana kirjan kädessään. Hän saisi seistä siinä palveluksen loppuun asti, mikä oli toki helppo ja suhteellisen rento tehtävä. Jos vain kestän tämän löyhkän pyörtymättä, Danny ajatteli happemesti.

Seremonian päätyttyä varsinainen papisto poistui ja jätti noviisit hoitamaan salin siistimisen. Danny jakeli käskyjä ja vahti, että työt tulivat tehdyksi, mutta itse hän ei tehnyt juuri mitään. Onni oli ollut sentään sen verran suosiollinen, että hän oli vanhin palveluvuoron noviiseista ja oli kirjoittamaton sääntö, että vanhin oli se, joka määräsi ja muut tekivät. Danny irvisti, kun noviisi, joka oli päästänyt hänet keskilattialta, poltti kätensä suitsukkeita sammuttaessaan. Sen lisäksi, että oli voimakkaan hajuista, amberl-puun pihka paloi hirvittävän kuumasti myös suitsukemuodossa. Pihkapaloilla täytettyjen hiilipannujen sammutuksen hän oli antanut tarkoitukselle kahdelle kolmannen vuoden opiskelijalle, joilla oli siitä jo kokemusta. Danny kiersi katsellaan temppelisalia, jossa kaikki alkoi olla valmista. ”Luca hoitaa ovet kiinni ja tiukasti lukkoon. Minä häivyn tästä jälkilemusta ennen kuin te saatte kantaa minut ulos”, hän sanoi ja lähti niine hyvineen pois. 

Asuinosaston käytävillä ei ollut enää juurikaan tungosta. Suurin osa noviiseista oli jo nukkumassa, sillä he olivat viettäneet Mahtailijan juhlaa paljon lyhemmällä kaavalla kuin katedraalissa. Danny oli jo oman huoneensa ovella huomatessaan Jackin kääntyvän käytävälle. Hän katseli, kun poika tarkasti rauhallisesti, ettei ovien takaa kuulunut mitään epäilyttävää. ”Sinä olet siis käytävävahtivuorossa”, hän sanoi, kun Jack pääsi hänen kohdalleen. ”Niin olen. Ajattelitko käyttää kylpyhuonetta vai mennä suoraan sänkyyn?”, Jack kysyi hieman nuivasti. ”Äh, minulla on huomisaamuna aikaa pitkälle kylvylle. Minua hämmästyttää, että sinä et pyrkinyt samaan tälle illalle ja kieltäytynyt käytävävahdista”, Danny totesi venytellen käsiään. Jack tuhahti alentuvasti. ”Kaikki meistä eivät ole yhtä työtä vieroksuvia kuin sinä.” Danny siirtyi naksuttelemaan rystysiään ja kohautti harteitaan. ”Älä viitsi. En usko, että sinun nimeäsi edes on tämän päivän arvonnassa. Minun vuosikurssini Twillit ovat saaneet ´vapautuksen´ jopa käytävillä nuuskimisesta vain sanomalla. Ja sinä olet vielä erikoistapaus.” 

Jack pyrki siirtymään Dannyn ohi seuraavalle ovelle, mutta tämä ei päästänyt. ”Juttele nyt kanssani hetki piru vie. Ehdit kyllä tarkasta, että tämä käytävä nukkuu syvää ja puhdasta unta.” Jack pudotti hartiansa tyytymättömään lysyyn ja jäi paikalleen. ”Minä olisin ihan hyvin voinut tehdä palvelusvuoronkin. Isä on puhunut tai ostanut tai jotain minut pois arvonnasta kyllä. Hän kuvittelee, etten tiedä”, hän sanoi nyrpeästi. Danny nojasi avaamansa oven karmiin ja onnistui siirtelemään painoaan niin, että saattoi nyt venytellä jalkojaankin. ”Isät ovat sellaisia. Mutta eikö Hefa ole opettanut sinua inhoamaan Mahtailijaa, kuten kaikki kunnon Twillit tekevät?”, hän viesteli. Jack huokasi tympääntyneenä ja sormeili viittansa reunoja. ”Me emme inhoa Mahtailijaa, se on ikävää huhua. Isän mielestä hän ei vain sovi meille.” ”Miten tylsää. Minusta hän sopisi etenkin Davelle oikein hyvin. Samanlainen pitkä, reuhottava tukkakin”, Danny hymyili mielevästi. Jack pyöritti päätään: ”Mitä jos sinä vain menesit nukkumaan. Muuten tästä muodostuu mahdollisesti hyvin pitkä oppikysymyskeskustelu ja olen varma, ettei kumpikaan meistä jaksa sellaista nyt.” Danny päästi Jackin viimeinkin kulkemaan ohitseen ja taputti tätä samalla olkapäähän. ”Minä menen opettaja ja lupaan myös lausua iltarukoukseni siivosti kuin pyhimys konsanaan.” Jack, joka oli jo seuraavalla ovella, päästi äänen joka kuulosti hyvän yön –toivotuksen ja parahduksen sekoitukselta.

Danny riisui kaapunsa ja viikkasi sen siististi tuolin selkämykselle. Se pitäisi tuulettaa, mutta pilvet olivat näyttäneet siltä, että jossain vaiheessa yötä sataisi eikä hän halunnut kulkea huomenna märässä kaavussa. Hän pesi kasvonsa soikon viileentyneellä vedellä. Vanhemmilla noviiseilla oli se etu, että heillä sai olla huoneissaan pesuvettä eikä jokaisen pikkutahran takia tarvinnut juosta yhteiseen kylpyhuoneeseen, jota käytti tusina muutakin poikaa. Danny asettui tyytyväisenä vällyjen väliin vain alushousut jalassa. Hän saisi nukkua pitkään ja rauhallinen aamu edistäisi mukavasti palautumista tämän päivän tuoksahduksista. Nukahtamiseen ei kulunut kovin kauan ja kun Jack puolen tunnin kuluttua kulki uudelleen hänen ovensa ohi, hän ei kuullut siitä mitään.

                                                         -Roona-