Mietteitä kirjasta XXIX: Loppusoinnun kaiku kalmistossa ja Kuninkaiden kuolema

Moikka!

Alan Bradleyn Loppusoinnun kaiku kalmistossa on Flavia de Lucesta kertovan salapoliisisarjan viides osa. Bishop´s Laceyn kylän suojeluspyhimyksen Pyhän Tancredin kuolinpäivän 500-vuotisjuhla lähestyy ja sen kunniaksi pyhimyksen hauta halutaan avata asiaankuuluvin menoin. Ja kukapa muu olisi ensimmäisenä kurkistamassa hautapaaden sisään kuin Flavia! Kivipaaden kannen alta löytyy kuitenkin yllättäen kylän urkurin ruumis selittämättömästi naamioituna. Flavia alkaa selvittää asiaa kirjaimellisesti haudan pohjalta alkaen.

Oi, olipa taas mukava palata myrkillisen ihastuttavan Flavian pariin. Ei haittaa edes se, että luen koko sarjaa ”väärässä” järjestyksessä, ensin kakkos-, nyt viitososan. Tarkoitus oli toki ottaa nyt ykkös- tai kolmososa, mutta näitä oli kirjastossa hajanaisesti tarjolla, ovat ilmeisesti varsin suosittuja (ja juuri nuo alkupään osat kuulunevat koulujen lukudiplomikirjoihin). Mukavaa on se, että vaikka edellisten osien uhreihin viitataan niin tapauksista ei muuten tehdä selkoa, joten itseään ei oikein voi spoilata esimerkiksi murhaajien osalta. Lisäksi rikoksen selvitys kestää vain sen yhden kirjan, joten ei ole tarvetta senkään takia lukea järjestyksessä.

Flavia on edelleen erinomaisen hauska, joskin pieni ensihuuman terä on ainakin minun kohdaltani mennyt. Flavian itsereflektiivinen ja pikkuvanha tyyli ihastuttaa, mutta samaa tunnetta kuin ensikertaa siihen törmätessään ei enää ihan saanut. Toisin sanoen tykästyin tässä samoihin asioihin kuin edellisessäkin. Saan ikävistäkin sivuhahmoista jotenkin hauskan kuvan Flavian ajoittain jopa kuivan humoristisen tyyli kautta. Sisaret vaikuttavat hieman pehmenneen viitososaan tultaessa, mikä johtunee perheen heikosta rahatilanteesta. Huonoina aikoina pidetään yhtä! Suosittelen lämpimästi tarttumaan Flavian seikkailuihin.

Bernard Cornwellin Kuninkaiden kuolema on kuudes osa suosittua Bebbanburgin Uthredin tarinaa. Kuningas Alfred tekee kuolemaa ja päättää viimein maallisen taipaleensa. Kunigaskunnassa kuohuu ja kruununprinssi Edwardin valtaistuinta havittelee joukko mahtimiehiä. Uthredin oma henkikin on vaarassa, kun vanhat ja uudet viholliset juonivat hänen päänsä menoksi. Lopulta tanskalaiset uskaltautuvat taisteluun, mutta kuka on pettänyt kenet ja istuuko Edward lopussa jämerästi isänsä paikalla. Entä säilyykö Uthredin uskollisuus, kun kruununprinssin neuvojat karsastavat häntä?

Jos viime osassa minua kyllästyttivät jatkuvat ja suhteellisen samanlaiset taistelukuvaukset, niin tässä niitä oli onneksi vähemmän. Lukija saa nähdä, mitä Uthred tekee, kun ei sodi ja minä pidin siitä. Uthred on selvästi tullut vanhemmaksi ja viisaammaksi. Minusta tuntui jossain vaiheessa, ettei hän vanhene ollenkaan, mutta onhan hän jo 45-vuotias ikäsoturi (tuohon aikaan ihan kunnioitettava ikä ja lisäksi sankarimme on kunnioitettavassa kunnossa ikäisekseen). Kirja on silti hyvin jännittävä, sillä Uthred joutuu murhayrityksen kohteeksi heti alkumetreillä. Lisäksi hänelle ennustetaan, että seitsemän kuningasta ja naiset, joita hän rakastaa kuolevat. Ennustajalla on toki jonkun muun poliittinen lehmä ojassa ja Uthred maksaa potut pottuina takaisin.

Mahtaneekohan tuo näistä kirjoista tehty tv-sarja saavuttaa Suomea? Luin, että Jenkeissä se olisi alkanut 2015. Mahdollisesti jäänyt huimaa suosiota nauttivan Viikingit-sarjan jalkoihin, mutta jospa meillä vaikka YLE innostuisi sen joskus ohjelmistoonsa hankkimaan niin olisin iloinen (ja aiheeseen liittymättä: toivon mukaan YLE ostaa myös Ildefonso Falconesin romaanista Meren katedraali tehdyn espanjalaissarjan – kirja on nimittäin erinomainen ja sarjasovitukseksi sopiva).

                                                               -Roona-