Elokuvissa 0.5: Vuokraleffoja - Hacksaw Ridge ja Florence

Moikka!

Olen viime aikoina katsonut yllättävän monta vuokraelokuvaa. Yksi syy on se, että se on huomattavasti halvempaa kuin oikeissa elokuvissa käynti ja lisäksi elokuvateattereissa ei ole juuri pyörinyt sellaista, jota olisin halunnut kovasti mennä katsomaan. Näistä kahdesta kerron siksi, etä kaksi näitä edeltävää dvd:tä olivat melkoisia hutivalintoja. Risen-nimisessä leffassa ei tapahtunut mitään, vaikka se kertoi Jeesuksen ylösnousmuksesta roomalaisnäkökulmasta. Tai siis tietysti jotain tapahtui, ei ne pelkästään istuneet hiljaa ja katselleet maalin kuivumista, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Toinen oli uusin Jane Austen –filmatisointi Love & Friendship (en muista tähän hätään suomenkielistä nimeä). Se oli kyllä ulkoisilta puitteeltaan ja näyttelijän työltään hieno, mutta minä en päässyt jotenkin kärryille tarinasta. Minusta tuntui, että jos olisin ollut lukenut tuon kirjana, olisin pitänyt leffastakin paljon enemmän.

Näitten lievästi epäonnistuneitten valintojen jälkeen siis ajattelin, että parasta ottaa joku turvallinen vaihtoehto. Paljon kehuja saanut Hacksaw Ridge tuntui tähän sopivalta ja tarina aseistakieltäytyjästä toisessa maailmansodassa tuntui myös kiinnostavalta. Tykkäsin kokonaisuudesta, mutta muutama juttu vaivasi minua katsellessa. Olisiko minun katsojana pitänyt tuntea Hacksaw Ridgen taistelut niin hyvin, että tajuan koko ajan mitä taustalla tapahtuu? Esimerkiksi se, että miksi tälle aseettomalle haavoittuneiden hakijalle ei lähetetty avuksi edes yhtä miestä aseen kanssa taustatueksi, sillä kyllä ne jossain vaiheessa arvasivat ja tiesivätkin (näin ainakin leffa antoi ymmärtää), että kuka sinne ylös oli jäänyt. Tajusin kyllä, että täydennysjoukot eivät olleet vielä tappion jälkeen ehtineet saapua ja ylipäänsä joukon lähettäminen olisi ollut taktisesti vaarallista – mikä tehtiinkin ihan hyvin selväksi. Lisäki olisin tykännyt, että loppu olisi ollut erilainen. Siis tarkoitan, etä se urhoollisuusmitalin luovutus olisi voinut olla näyttelijöitten näyttelemä kohtaus, se olisi paketoinut koko leffan mielestäni kivasti. Ne Hacksaw Ridgellä mukana olleiden veteraanien haastattelut olisivat voineet olla lopputekstien yhteydessä sen sijaan, että ne tavallaan muodostivat elokuvan loppukohtauksen.

Florencesta tykkäsin vielä enemmän kuin Hacksaw Ridgestä. Florencehan kertoo seurapiiriperijättärestä Florence Foster Jenkinsistä, joka oli omista käsityksistään huolimatta varsin surkea laulaja. Henkilökohtaisesti pidän Meryl Streepistä ja Hugh Grantista, jotka näyttelivät tässäkin hyvin. Myös pianisti McMoonin näyttelijä oli hyvä. Mietin, että olikohan Florence kuitenkin joskus osannut laulaa, koska eikö hän ollutkin esiintymässä konsertissa, kun tapasi St. Clairin. Sairaushan oli saattunut viedä lauluääneen ja tuskin se oli koskaan oopperaan sopiva ollutkaan (mikä ei tarkoita, etteikö se olisi sopinut kevyempiin lauluihin!). Tämän olisi voinut tuoda elokuvassa paremmin esille. Minua ärsytti myös suunnattomasti, että dvd:n takannessa luki St. Clairin olevan Florencen ”aviomies” – siis heittomerkeillä. Minä ymmärsin, että he olivat kuitenkin ihan laillisesti naimisissa, vaikka juttuun liittyi järjestelyjä ja se ei ollut perinteinen avioliitto. Nuo heittomerkit vaan antavat väärä alkuolettamuksen, kun St. Clair rakasti joka tapauksessa ihan aidosti Florencea.

Nämä asiat voisi tietenkin katsoa googlesta, mutta toisaalta ne ovat niin pieniä, etten näe miksi niiden selityksiä ei olisi voinut liittää itse elokuviinkin. Kummankaan kohdalla kestoa ei ainakaan olisi tarvinnut pidentää. Mutta voin kyllä suositella kummankin katsomista, jos ne sattuvat tulevan vastaan seuraavan, kun selaatte, vaikka jonkun suoratoistopalvelun elokuvakirjastoa.

JK. Tämä on kirjoitettu v. 2017 loppupuolella ;)

                                                              -Roona-