Mietteitä kirjasta XLVI: Kolmen liitto, Neljä tyttöä ja viimeinen farkkukesä sekä Sysimetsän valtakunta

Heippa!

Kolmen liitto on Conn Igguldenin 1400-luvun Englannin valtataisteluja kuvaavan Ruusujen sota –sarjan toinen osa. Kuningas Henrik VI on sairastunut. Tiedottomaan tilaan vajonneen kuninkaan sijasta maata johtaa Yorkin herttua Richard. Henrikin puoliso kuningatar Margareeta pelkää, että Richard havittelee Englannin kruunua, ja hän on valmis mihin tahansa puolustaakseen poikansa perintöoikeutta. Samaan aikaan kuningasta tukevan Percyn ja Yorkia kannattavan Nevillen sukujen riita roihahtaa ilmiliekkeihin. Maa jakautuu kahtia, kun Englannin aateliset joutuvat valitsemaan puolensa. Mahtisukujen juonittelua, hurjia taisteluja ja keskiajan julmuutta – Ruusujen sodan verisissä taisteluissa ei ole sijaa armolle, kun petokset salaliitot ja miekaniskut ratkaisevat Englannin kruunun kohtalon.

En ole edelleenkään yhtä ihastanut tähän kuin Igguldenin aiempiin sarjoihin, mutta kyllä Kolmen liitto ensi osaa enemmän lämmitti sydäntäni. Tämä johtuu siitä, että hahmojen nuorempi polvi alkaa olemaan minulle ennestään tuttua. Olen katsellut useampaa tv-sovitusta, jotka alkavat siitä, kun Yorkin Edvardista tulee kuningas. Tietysti myös vanha polvi on edellisestä osasta nyt tuttu. Minusta tuntui, että Iggulden käytti vähemmän etunimiä Kolmen liitossa, mikä on tuon ajan etunimipoolin huomioon ottaen selkeyttävä ratkaisu. (Pojille oli tapana antaa isien tai isoisien nimiä, silläpä tässäkin seikkailee ainakin kolme Richardia ja kaksi Edvardia.) Kuningatar Margareeta nousi jonkinlaiseksi keskushahmoksi kuten olin arvellutkin. Iggulden kuvailee paljon isojen sotajoukkojen odottamista. Siis sitä mitä tehtiin odottaessa, että taistelukutsu käy. Itse taisteluja kuvataan mielestäni verrattain vähän, vaikka niillä voisi hyvin täyttää leijonan osan kirjasta (kuten Bernard Cornwell varmaan tekisi).

Viimeinen farkkukesä on Ann Brashares kirjoittaman Neljä tyttöä –sarjan kolmas osa. Lenan, Tibby, Bridgetin ja Carmenin tiivis ystävyys uhkaa olla takanapäin kokonaan, sillä kesän jälkeen kukin on lähdössä eri paikkaan opiskelemaan. Maagiset farkut seuraavat tyttöjä kolmantenakin kesänä – farkut vaihtavat omistajaa ja tytöt kirjaavat muistojaan. Tibby alkaa seurustella Brianin kanssa – mutta voiko ystävyys muuttua rakkaudeksi? Bridget lähtee jalkapalloleirille. Eric, ihastus kahden kesän takaa, on yllättäen samalla leirillä... Lena on vastoin isänsä tahtoa lähdössä opiskelemaan taidealaa ja nyt isä uhkaa kieltää tyttäreltään taloudellisen tuen. Äkkipikaisen Carmenin suhde äitiin on koetuksella, kun hän saa kuulla tämän olevan raskaana. Tytöt ovat uuden elämän alussa ja farkkujen taikaa tarvitaan kipeämmin kuin koskaan.

Olipa kiva palata Carmenin, Bridgetin, Lenan ja Tibbyn tykö. Monia YA-kirjoja vaivaava henkilöiden täydellisyys loisti tässä poissa olollaan. Tytöt olivat sopivasti keskeneräisiä niin kuin juuri high schoolin päättäneiden tuleekin olla. Tietyt sanavalinnat – esimerkiksi magee – ottivat silmään ja tuntuivat vähän yliyritetyn puhekielen tavoittelulta. Mutta toisaalta, jos mageen tilalla olisi ollut OMG, en olisi varmaan silmääkään räpäyttänyt. Farkut esiintyvät teoksessa yllättävän vähän, toki tytöt pukevat ne päälleen, kun tapahtuu tärkeitä asioita. Mutta esim. Carmenin äiti synnyttäisi vauvan joka tapauksessa ja Tibby olisi häntä tukemassa ilman farkkujakin. Eipä Brashares ole tainut koskaan yrittääkään sanoa, että hyvät asiat johtuisivat farkuista. Ne ovat taikakalu, joka antaa taustatukea – kuten Dumbon höyhen – mutta todellisuudessa kaikki ovat vastuussa omista elämistään.

Sysimetsän valtakunta on Colin Meloyn Sysimetsän kronikat –trilogian päätösosa. Sysimetsä kohtalo on vaakalaudalla. Tiedonpuu on antanut Pruelle tehtävän; Metsän pelastaakseen hänen on saatettava yhteen vanha leluntekijäpari ja autettava heitä herättämään henkiin kuollut, mekaaninen prinssi. Mutta kun Prue, polkupyöräneito ja vallankumouksen esitaistelija palaa Metsään, hän huomaa sen ajautuneen sekasortoon. Hänen ystävänsä, ryöväreihin liittynyt Curtis on teillä tietämättömillä. Ja pian Prue itse joutuu pahaan kiipeliin, Metsää uhkaavien voimien vangiksi. Metsän ulkopuolella teollisuusalueella Curtisin siskot Rachel ja Elsie ja orpokodista karanneet lapset tekevät uskaliaan suunnitelman. He haluavat pelastaa Metsää kohti kurottavien teollisuuspamppujen vangitsemat ystävänsä Teollisuusalueen korkeimmasta, tarkkaan vartiodusta tornista.

Harvassa lapsille tai nuorille suunnatussa kirjassa vallankumous esitetään näin raa´an realistisesti. Meloy kuvaa sekavuutta ja sitä kuinka valtatyhjiöön on jos minkälaista pyrkijää. Sysimetsä ei edelleenkään sovi kaikkein pienimmille ja herkimmille, sillä giljotiini on kannettu mukaan kumoukseen ja Metsän asukkaat huutavat ihan rehellisesti päitä poikki luulotelluilta vastavallankumouksellisilta. Itse asiassa kumouksen alkukipinä polkupyöräneito Prue ja hänen ystävänsä Curtis selviävät kaikesta aika vähin vammoin. Vanha vihollinen leskikuningatar Aleksandra on luotu kekseliäästi uudelleen. Pääsemme tutustumaan myös robottiprinssi Alekseihin. Tykkäsin myös toukoneito Zitasta, joka herätti Aleksandran hengen henkiin. Myös Elsien, Rachelin, adoptoimattomien ja sabotoijien kuljettama kakkosjuoni on hauska. Tämä sarja olisi varmasti hyvä vanhemman ja vähän isomman lapsen yhdessä ääneen luettavaksi, jolloin mieleen jäävistä asioista voisi yhdessä keskustella.

                                                                 -Roona-