Nämä lyhyet runot on kirjoitettu viime kesänä FinFanFun-foorumin erääseen Finikesä 2019 -haasteeseen. Haasteen idea oli aloittaa oma runonsa samalla rivillä, jolla edellinen kirjoittaja oli omansa lopettanut (rivi saattoi siis sisältää vain yhden sanan). Haaste kesti kaksi viikkoa ja kuten runojen määrästä huomaa, osallistuin kolmenatoista päivänä. Runot eivät ole kesäisiä eivätkä talvisia. Jotakin yhteistä niillä kuitenkin on, nyt uudelleen lukiessani huomasin. Jokainen päätelköön itse mitä.
I
Loppu
Kaikki
sen kohtaavat
Minne se
menee
Pois
Lähtee
Kuka
tietää minne
Ikuisiksi
ajoiksi
Sille
puolen
II
Hukkuva
tarttuu viimeiseen korteen
Rehellinen
katsoo silmiin
Mitä
minä täällä teen
Hyvien
ihmisten parissa
Paikkani
oikeasti
Maailman
laidalla
Yön
tummassa sylissä
III
Minut
nielaisi suuri korppi
Odinin
lintu
En
pelännyt lainkaan
Pääsin
näkemään Freijan vaunut
Kissojen
vetämät
Viikset
vain hipoivat maata
Thorin
ukkosen
Lokin
kepposet
Friggan
taiat
Kaiken
näin
Ja
sitten yhtäkkiä
Olin
hereillä
IV
Tuulessä
näin sinut
Vedessä
sinä näit minut
Kaksi
samaa
ja silti
niin erilaista
Rakkaus
liekkinä välillämme
paloi
yhdessä
tukahdutimme
sen
V
Vetehis-ikävä
kalvaa sitä
Joka
uskaltaa lammelle
Yöllä
Sitä
joka uskaltaa lammelle
Päivällä
Sanoivat
vanhat mummot
Minä en
välittänyt
Uskallan
lammelle
Aina
VI
Lukossa
ovi ja
mieli
miksei
sovi avaimet
Sinut
rikottiin palasiksi
tulevaisuudessa
olet taas
avoinna
VII
Rakkaita
Olen
oppinut rakastamaan
Epäilys
on haihtunut mielestäni
Ei kuitenkaan
kokonaan
Katulapsi
ei pääse
Pelostaan
koskaan
Ja
vaistoistani
En
haluakaan päästä
Mestari
opetti minut
Ottamaan
uskon loikkia
Tärkein
opetus oli kuitenkin
Luottamus
VIII
Tosi-tv
pudottaa
sinut pyllylleen
Tosi-tv
tirkistelet
kuin naapurin mummo
Tosi-tv
"miten
noi voikin tehdä noin"
Tosi-tv
viisaat
katsoo vain dokumentteja
Tosi-tv
tanssii
tähtien kanssa
IX
Kotiin
käy tie
Pitkän
matkan jälkeen
Savuista
tietä
Silmät
vetistävät
Leuat
natisevat haukotuksesta
Ovi on
jo lähellä
Kaukana kavala
maailma
X
Poissa
Mutta ei
kokonaan kadonnut
Lähtenyt
Mutta ei
ikuisiksi ajoiksi
Näkymättömissä
Mutta
kuitenkin täällä
Edessämme
Kun vain
näemme sen
XI
Jatkuu
huomenna
"Mikä?" sinä kysyt
Elämä ja
ohjelma
Vastaan
Huomenna
Ja taas
huomenna
Mutta ei
koskasn
Tänään
Maailma
on juossut itsensä perässä
Ja saa
itsensä kiinni
Huomenna
XII
Lunta
satelee hiljalleen
mies
katselee ikkunasta
ja
leikkaa ruisleipää
Ei
ajattele mitään
tuvassa
yksin
ei
seurana toista
Silaa
voita leivälleen
ikkunan
takana
hiljalleen
satelee lunta
XIII
Mitään
ota
Kai nyt
jotain
Mitään
ota!
Tuollainen
tuo on
Anteeksi
nyt vain
Pankin
puolelta otetaan
Pöydässä
Hiljaa
Murjottaa
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti