Moikka!
Blogi toivottaa hyvää joulua elokuva-aiheisella tekstillä.
Kaksi
majakanvartijaa saapuu myrskyisälle luodolle. Tehtävänä on hoitaa majakkaa.
Vanhempi on vanha tekijä, nuorempi ensikertalainen. Komennuksen on tarkoitus
kestää neljä viikkoa, mutta huoltolaivaa ei määräpäivänä näy myrskyn vuoksi tai
muutoin. Tekevätkö eristyneisyys ja majakan lamppu tulokkaan hulluksi? Mitä
tapahtui konkarin edelliselle apulaiselle? The Lighthousessa näyttelevät Robert
Pattinson ja Willem Dafoe ja sen on ohjannut Robert Eggers.
Minusta
tämä oli outo elokuva. Mustavalkoisuuteen tottui, vaikka aluksi tuntui, että
värit vain yksinkertaisesti puuttuivat. Ohjaaja käytti aika paljon vanhan
mustavalkoelokuvan estetiikkaa, mikä auttoi asiaa. Etenkin kasvojen
varjostukset toimivat ajoittain kuin klassisissa kauhuelokuvissa konsanaan. Toisaalta
kuvanlaatu oli nykyisen standardin mukainen eli väliin hämäävän terävä
mustavalkoisuuteen nähden. Yökuvat toimivat mielestäni kaikkein parhaiten ja
niissä valittu tyyli pääsi oikeuksiinsa.
Minulle
ehkä suurin ongelma oli etten tiedä kovin paljon majakoista ja niiden
vartijoista. Siksi jäin esimerkiksi silloin, kun heiltä loppui viina,
ihmettelemään, että mitä he sitten makeuttivat hunajalla ja joivat. Tuskinpa
1800-luvun lopun majakoissa oli Lasolia, jota paatunut alkoholisti olisi voinut
hädän tullen juoda. Katsojaa hämmentää kovasti, kun ei voi esittää mielessään
valistuneita arvauksia, voiko keitoksen juomiseen vaikkapa kuolla vai onko
sillä vain normaaleja, pahoinvointia tuottavia seurauksia. Siis ymmärsin kyllä
elokuvan tarinan sinänsä ja sen sisälmät fantasia-, painajais- ja hulluusosiot
olivat kiehtovia vinksantaneella tavalla. Mutta välillä loogisuus vain napsahti
poikki, kun yleisölle jäi jokin pikku vihje näyttämättä. Tällainen vihje olisi
puolestani saanut johtaa harhaankin, kun vain katsojaa ei välillä olisi jätetty
miettimään sinänsä juonen kannalta mitätöntä yksityiskohtaa kuten tuota
alkoholijuttua.
Willem
Dafoe ja Robert Pattinson tekevät kumpainenkin hienot roolit. Dafoe esittää
vanhempaa majakanvartijaa, entistä merikarhua sellaisella pieteetillä, että
heikompaa hirvittää. Onneksi Pattinson ei jää pekkaa – tai thomasia* –
pahemmaksi. Viiksetkin istuivat hänelle yllättävän hienosti, vaikka trailerissa
ne näyttivät minusta päälleliimatuilta. Robert ja Willem muuten näyttävät
välillä hämmästyttävän samannäköisiltä, josta varmaan voi laittaa kiitokset
maskeeraus- ja valaisutiimeille, koska todellisuudessa miehet eivät kovin
samannäköisiä ole. Näyttelijät ovat jatkuvasti hahmojensa päällä, vaikka katsoja
ei aina tiedä mikä on totta ja mikä tapahtui vain jomman kumman (pääasiassa
Pattinsonin hahmon) mielessä.
Etenkin
alussa leffan äänimaailma on hyvinkin osoitteleva ja dramaattinen. Siis
tyyliin: lokki lentää täräräntäntän, astutaan sisälle huoneseen täräräntäntän!
Vaikka siellä majakassa tulisi hulluksi, ei jokaista askelta tarvitse ryydittää
pahansuovilla äänillä edes katsojan hämäämiseksi. Tämä on kuitenkin enemmän
psykologinen draama kuin kauhuleffa. Loppupuolikkaan musiikki on kuitenkin
sopiva. Symboliikka oli myös ajoittain värikästä. Esimerkiksi oli joitain
fallisia symboleita, jotka eivät liittyneet elokuvan aiheeseen mitenkään,
kunhan vain olivat siellä. Ja lopussa lokit kaiketi saivat kostonsa.
Jos
tykkää erikoisemmista elokuvista, tämä leffa uppoaa varmasti.
Keskivertokatsojalle se saattaa olla vähän liian outo.
(*Spoiler:
kummankin hahmon oikea nimi on Thomas)
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti