Moikka!
Ystävämme prologista vierailee juuri tässä Sunny Side Up -marketissa. Haluan vielä yleisesti huomauttaa, että kappaleen antama inspis saattaa olla hyvin viitteellistä, joskin tässä se näkyy ihan kivasti. Tämän osan innoituksena on kappale Too Good At Goodbyes (Youtube)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sunny Side Up –markettien palveluprosessi alkaa siitä, kun asiakas astuu sisään ja päättyy, kun hän ajaa tyytyväisenä pois parkkipaikalta. Koulutusmateriaali vakuutti meille, että prosessin osana oleminen on mahtavaa. Tietenkään sei ei maininnut, että tervehtijä-hyvästelijän pitää olla hymyilevänä ovella kello kahdeksan aamulla, vaikka sataisi pikku-ukkoja.
Joka tapauksessa kaverit
kannustivat minua hakemaan tätä työtä. ´Sä olet pro, mitä tulee
hyvästelemiseen´, ne sanoivat. No, minä olen, mitä sitä kieltämään. Hyvästeissä
on tasan yksi hyvä puoli ja se on, etää itse sanot ne. Paskaa sataa niskaan
enemmän tai vähemmän, jos joku muu ehtii ennen sinua. Pahinta on jättää hyvästi
roikkumaan, jolloin kukaan ei pääse eteenpäin.
Siispä minä seison marketin eteisaulassa rinnassani nimilappu, jossa lukee ”Hei, minä olen Tim” ja päälläni Sunny Side Upin vaaleansininen t-paita, jota koristaa ylisuuri aurinkologo. Kasvoillani on geneerinen viehättävä hymy, jota likkeessämme asioivat vanhat rouvat rakastavat. Lähin pomoni saa kuulemma runsaasti hyvää palautetta minusta juuri näiltä leideiltä. Ehdin työni ohessa pohtia paljon kaikenlaista. Se, että osaa sanoa hei sisääntulijoille ja näkemiin ulosmenijöille, ei katsokaas vaadi valtavasti aivokapasiteettia.
Elämäni hyvästit ovat kovettaneet minua. Sen tähden jotkut kutsuvat minua
”siksi tyypiksi, joka jättää”. Nuo suunpieksäjät vain tapaavan unohtaa, etten
minä ole mikään sängystä sänkyyn hyppivä pettäjä, vaikka se taka-ajatus heidän
äänenpainoissaan onkin.
En ole koskaan parisuhteessa ollessa maannut muun kuin sen parisuhteen toisen osapuolen kanssa. Kerran kyllä sinkkuna harrastin seksiä tytön kanssa, jolla oli poikaystävä, mutta sen asian selvitä sitten Jumalan kanssa viimeisellä tuomiolla, jos sellaista tulee ja jos ei tule niin jääpähän helkkarin mielenkiintoinen keskustelu käymättä.
Joka tapauksessa mutsin jouduin
hyvästelemään seitsemän vuotiaana, kun se meni uusiin naimisiin. Hyvä, jos se
muistaa nykyään syntymäpäiväkortin lähettää, uusi perhe on paljon minua
kiinnostavampi. Vaikka kävin pienenä säännöllisesti äidin luona niin tiesin jo
silloin olevani kakkossijalla. Vaikka sain joululahjoja ja minut otettiin
mukaan matkoille, se tehtiin siksi, että niin oli tasa-arvoista tehdä, ei
siksi, että minua olisi rakastettu tai mukaan haluttu. Se oli nuorelle pojalle
kova paikka, jota isä yritti parhaansa mukaan pehmittää.
Toiset
minut kai lopullisesti kovettaneet hyvästit jätti Lynne, ensimmäinen
rakkauteni, joka eräänä kauniina päivänä vain kylmästi ilmoitti, että tämä
päättyy nyt tähän. Itkin silloin kaikki kyyneleeni Lynnen edessä ja rukoilin,
että se jäisi. Nykyään, kun hyvästelen minulta ei heru nyyhkytyksiä. Toisaalta
en toivo, että vastapuoleltakaan niitä valuu. Olen tullut siihen tulokseen,
että minun suustani tuleva hyvästi voi olla kaikkea muuta, mutta ilkeä se ei
koskaan ole. Katselen rakastuneen näköistä nuorta paria, joka kävelee
ostoskasseineen ohitseni ulos ja jopa heilautan heille kättäni.
Heidän
perässään maleksii omine tavaroineen se outo pitkä ja laiha miekkonen, joka
alkoi käymään säännöllisesti puoli vuotta sitten. Hänen vaatteensa ovat jotenkin
vanhanaikaiset ja toivotankin hänelle aina hyvää vointia hyvästien sijaan. Hän
hymyilee minulle joka kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti