Elokuvissa XLV: David Copperfieldin elämä ja teot

 Moikka!

Elokuva perustuu luonnollisesti Charles Dickensin romaaniin David Copperfield. Sen on ohjannut Armando Iannucci ja pääosia esittävät Dev Patel (David Copperfield), Peter Capaldi (herra Micawber), Tilda Swinton (Betsey Trotwood), Hugh Laurie (herra Dick), Ben Whishaw (Uriah Heep), Benedict Wong (herra Wickfield), Rosalind Eleazar (Agnes Wickfield), Morfydd Clark (Clara Copperfield/Dora Spenlow) ja Aneurin Barnard (Steerforth).

Aluksi ajattelin etenkin Dev Patelin olevan ilmaisussaan hieman mitäänsanomaton. Mutta tarinan edetessä se alkoi tuntua hyvältä ratkaisulta, sillä muut näyttelijät vetävät roolinsa ajoittain reilusti yli. Etenkin David Capaldi tuntui välillä unohtavan, ettei ole teatterin lavalla vaan elokuvassa. Toki hahmot ovat eksentrisiä, mutta ei se vaadi ylinäyttelimistä. Patelin vakavuus omassa roolissaan tukeekin yllättävästi muiden räiskähteleviä ja tunteikkaita valintoja. Toivottavasti tätä ohjauksellista (?) valintaa ei ole jouduttu tekemään siksi, ettei Patel osannut tuoda Davidiin tarvittavaa huumoria. Omalta osaltani on vaikea sanoa, sillä olen tainut nähdä hänet ainoastaan vakavissa rooleissa.

Roolitus on erittäin monietninen, mistä tietysti onnittelut. Tosin Steerfortheja oli vaikea uskoa äidiksi ja pojaksi, kun Nikki Amuda-Bird on tummaihoinen ja Aneurin Barnard hyvin valkoinen, kaiketi skottilaista tai irlantilaista sukujuurta. Vaikka rouva Steerforth olisi tehnyt poikansa kalmankalpean miehen kanssa, niin olisi hän iholtaan edes hieman tummempi. Myös Benedict Wongin ja Rosalind Eleazar isä-tytär –pari aiheutti ensin nieleskelyä, mutta sen hyväksyin lopulta Steerfortheja paremmin. En siis yritä sanoa, ettei rooleihin saisi castata mustia tai aasialaisperäisiä näyttelijöitä, päinvastoin, mutta ehkä selkeissä sukulaisuuksissa (kuten vanhempi-lapsi) olisi hyvä säilyttää sama etnisyys.

En itse ole lukenut Dickensin kirjaa, joten ehkä siitä näkökulmasta muutama huomio. Kun David lähti opiskelemaan, hämmennyin hieman, koska kuvittelin hänen asuvan rouva Gummidgen täysihoitolassa, mutta kyse olikin koulusta. David taisi kyllä sanoa  jotain sellaista kuin ”I am goig to boarding”, mutta käsitin sen kontekstista täysihoitolaksi enkä sisäoppilaitokseksi. Plus näyttelijä-Patelin ikä hämää myös, David lienee kirjassa tuossa vaiheessa vielä reilusti sisäoppilaitosikäinen. Sillä ei kai Brittanissakaan yliopistoja/ collegeja kutsuta sentään enää boarding schooleiksi, vaikka opiskelijat niiden asuntoloissa asuvatkin.

Tarinaan pääsi ylipäänsäkin vähän keikkuen mukaan verrattuna vaikkapa keväiseen Jane Austen –filmatisointiin Emmaan, joka oli erittäin miellyttävää katsottavaa teosta lukemattomallekin. En tarkoita, että David Copperfieldinkään kyydistä olisi pudonnut – käsikirjoitussovitus oli aika suoraviivainen ja osoitteleva – mutta osa asioista jäi hieman kaukaisiksi ja kylmiksi. Nuorta Davidia esittävät lapsinäyttelijät suoriutuivat rooleistaan varsin kohtuullisesti, ainakin he olivat iloisempia kuin Patel.

Rosalind Eleazar on ihastuttava Agnesin roolissa ja niin ihastunut Davidiin, että on kertakaikkisen käsittämätöntä, ettei tämä tajua sitä. Pidin myös Yarmouthin venetalon tunnelmasta. Maisemat olivat kauniita kuten brittielokuvissa yleensäkin. Herra Dick leijoineen oli mielenkiintoinen hahmo, jota Hugh Laurie hyvin esitti. Mikään maailmoja mullistava sovitus ei ole kyseessä, mutta kyllä tämän katsoo.

-Roona-