Heippa!
Maggie
on suuren artisti Grace Davisin assistentti jo kolmatta vuotta. Hänen
unelmanaan on päästä tuottamaan Gracen musiikkia. Gracen viimeisestä uutta
musiikkia sisältävästä albumista on kulunut kymmenen vuotta. Pitäisikö hänen
ottaa turvallinen kiinnitys Las Vegasiin vai ottaa riski ja tehdä uusi levy?
Pääosissä nähdä Dakota Johnson (Maggie), Tracee Ellis Ross (Grace Davis),
Kelvin Harrison Jr. (David Cliff), Ice Cube (Gracen manageri Jack Robertson) ja
Zoe Chao (Maggien ystävä Katie).
Tämä ei
ollut ihan sitä, mitä traileri lupasi, mutta se ei tarkoita, että olisin
pettynyt. Trailerin perusteella tarina olisi mielestäni ollut tällainen: Maggie
on Gracen assistentti ja haluaa päästä tuottamaan hänen musiikkiaan. Paljastuu,
että Maggien todella osaa tehdä erinomaisia miksauksia. Gracelle ehdotetaan Las
Vegasin kiinnitystä, mutta hän haluaa tehdä uuden levyn. Tästä tulee riitaa
levy-yhtiön/tuottajan/managerin kanssa ja he jättävät Gracen toiveet huomiotta.
Maggie ja Grace alkavat salaa/puolisalaa työstää levyä yhdessä. Ja lopussa
kyseessä on tietysti hittilevy.
Suurin
piirtein se toki menikin noin, mutta tuo Davidin sisältävä sivujuoni oli
täydellinen yllätys. Kerkesin jo hetken aikaa kuvitella, ettei tässä ole – virkistävästi
– romanssia ollenkaan. Onneksi Davidin
ja Maggien romanssia kehiteltiin fiksusti ja vaikka tykkäsinkin tästä, pieni
osa minusta toivoi silti, että he olisivat jääneet vain ystäviksi.
Studiokohtaukset sekä Gracen että Davidin kanssa olivat ihania. Gracen ja David
suhde säilyi ihan oikeana yllätyksenä paljastumiseensa asti, mutta en
erityisemmin yllätyksestä pitänyt. (Yritin olla mahdollisimman ylimalkainen
tässä, anteeksi, jos joku spoilaantuu.) Ai niin, se sivujuoni on siis, että
Maggie tapaa Davidin ja alkaa tuottamaan tämän musiikkia.
Maggiestä
minulle tuli vahvat ”Anna Kendrickin hahmo Pitch Perfectissä” -vibat. Maggien
musiikin tekemistä kuitenkin oikeasti näytetään. Kaiken kaikkiaan elokuvasta,
myös siitä kritisoimastani romanssista, hohkaa läpi female gaze. Siitä tietysti suurimmat kiitokset kuuluvat varmasti ohjaaja
Nisha Ganatralle ja käsikirjoittaja Flora Greesonille. Sukupuolirooleja on
monissa keskusteluissa käännetty mukavasti päälaelleen. Etenkin David kanssa Maggie
johtaa monesti dialogia olematta kuitenkaan mikään bitch boss lady, hän on
itsevarma ja kannustava. Maggie oli koko ajan ihanasti Gracen puolella. Naiset
voivat olla ystäviä, vaikka heillä olisikin jopa keskenään ristiriitaisia
ambitioita.
Lisäksi
minua miellytti miten assistenttia yleisesti hahmona tässä oli katsottu.
Tavallisesti assistentit ovat höpsöjä, mutta tekevät työtään suurella sydämellä
tai sitten jumalattoman takakireitä. He tekevät usein hassuja virheitä,
toimivat leffansa comedic reliefenä.
Maggie on oikeasti helvetin pätevä! Grace luottaa häneen ja hommat myös
hoituvat juuri oikein. Kyllä, Maggie myös epäonnistuu, mutta epäonnistuminen on
todellisen elämän makuinen eikä sellainen ”nyt se kaatoi kalliin vihermehun
pesulasta tulleen valkoisen esiintymisasun päälle, hih hih” –juttu.
Lämpimästi
voin suositella The High Noten katsomista, tästä elokuvasta tuli hyvä mieli. Musiikkikohtauksia
olisi saanut olla vielä enemmänkin! Elokuvaa varten tehdyt kappaleet olivat
hienoja. Tracee on Diana Rossin tytär ja laulaa tietysti laulunsa elokuvassa
itse.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti