Moikka!
Olen kirjoittanut tämän ficletsarjan inspiraationani Sam Smithin The Thrill of It All -albumin kappaleet. Osat liittyvät toisiinsa vain löyhästi. Yritän aina muistaa ilmoitta jokaisen postauksen yheydessä miten sen kertainen ja edelline ficlet liittyvät yhteen. Prologi ja epilogi (sitten aikanaan) muodostavat ympärystarinan, joka on saman henkilön puhetta. Tämä osan innoittajana on toiminut kappale nimeltä Palace (Youtube)
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Muistan
yhä kuinka istumme luokkahuoneessa silmät kiinni ja kuulemme askeleet, kun
mestari kävelee ympäriinsä pulpettien välissä. Silmiäni särkee, koska painan
luomia yhteen niin lujaa. Harjoittelimme luomaan mielenpalatsia Iliaan avulla.
Se on alkeisharjoitus, sillä lähes kuka tahansa voi oppia eepoksesta pitkiä
pätkiä ulkoa. Itseasiassa me – minä ja oppilastoverini – olimme tehneet juuri
niin. Yritän rakentaa huonetta toiselle laululle, kun mestari tökkää minua
olkapäähän ja yritelmäni murentuu palasiksi. Vetäydyn irti muistostani, jossa
oppitunti jatkuu ikuisesti.
Opin
myöhemmin hyvin taitavaksi mielenpalatsin rakentajaksi. Se on kuin piirtäisi
karttaa. Huoneessa olevat tavarat vastaavat maaston muotoja, huoneet taas kyliä
ja kaupunkeja, huoneryppäät läänejä. Nyt, kun olen paossa ja piilossa
ullakolla, josta näkee ulos vain viiruisesta ikkunasta, minulla on ollut aikaa
ratsata elämäni aikana luomiani huoneita. Nuo pikkupoikana Iliaalle tehdyt
huoneetkin ovat vielä olemassa, mutta ne ovat pölyisessä kellarissa enkä
mielelläni mene sinne yskimään. Päässäni on olemassa suuren suuri kartta, jossa
näkyvät kaikki mahdolliset reitit, joita palatsissani voi kulkea.
En ole
koskaan ymmärtänyt muiden taikurien halua briljeerata sillä, että heidän
mielenpalatsissaan on lukemattomia salakäytäviä ja –ovia. Mestari kehotti meitä
aina yksinkertaisuuteen. Toverini Thomas tapasi lukea seikkailukirjoja ja yritti
siksi tunkea mahdollisuuksia juonille myös muistiinsa. Mestari antoi hänelle
ympäri korvia ja sanoi meille muille, että muistin tehtävä on muistaa eikä olla
mikään jännitysnäytelmä. Sieltä löytyvät asiat ovat itsessään tarpeeksi
dramaattisia.
Kuljeskelen
mieleni käytävillä kartta kädessä miettien minne menisin tänään. Todellisessa
maailmassa sataa, pisarat ropisevat kattoon. Selkeällä säällä näen ikkunasta
läheisen supermarketin kyltit. Vielä muutama kuukausi sitten kävin siellä itse,
nyt en uskalla enää. Ystävällinen piilottelijani hoitaa ostosten teon
puolestani. Pohdin hajamielisesti mihin huoneeseen olenkaan tallettanut kaupan tervehtijään
liittyvät muistot. Reitti muotoutuu hitaasti kuvitellulle karttapaperille.
Haluat
ehkä tietää miksi vietän vuorokauteni tomuisella ullakolla, josta en enää
uskalla tulla pois. Taikuri, joka tietää liikaa ei ole suosittu ja taivas
tietää, että minä tiedän – muistan – aivan liikaa. Tuntuu kuin olisi vain
silmänräpäys siitä, kun mielenpalatsiani ylistettiin, sille annettiin aplodeja
ja minä esittelin sitä kuin mitäkin näyttelyeläintä. Kaikki se hybris koitui
kohtalokseni, kun minut leimattiin petturiksi taikurien joukossa. Entiset
ystäväni kääntyivät minua vastaan ja kun minut väistämättä löydetään aiemmin
selkääni taputelleet luihut katkaisevat kaulani.
Koska
tulevaisuuteni on synkkä, haluan jäljellä olevat päiväni muistella miellyttäviä
asioita. Niitä kohtaamisia, joista olen oppinut todellisuudessa eniten. Tosin
moni varmaan kutsuisi näitä kohtaamisia pikemminkin vakoiluksi, sillä harva
talletettujen muistojeni henkilö tietää minun olleen läsnä. Olen yhtä taitava
muuttumaan näkymättömäksi kuin rakentamaan mielenpalatsia. Se on toinen
erityistaitoni taikurina. Ilmana oleminen on vaikeaa ja siinä kadottaa helposti
sielunsa kartan ja reitin takaisin ruumiiseensa.
Mestari
oli oikeassa siinä, että mielenpalatsi on itsessään, siellä säilytettävien
muistojen kanssa, tarpeeksi vaikuttava. Monet mieleeni säilötyt asiat ovat
satuttaneet minua ja muita enemmän kuin voin kuvitella. Toivon kuitenkin, että
näistä, joita nyt jaan olisi opetuksesksi – ja jos ei ole niin ainakin pimeän
illan viihdykkeeksi.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti