Mietteitä kirjasta LVIII: Sydämen mekaniikka, Yhdeksän yinin totuus ja Maorien laulu

 Heippa!

”Ensinnäkin, älä kajoa viisareihisi. Toiseksi hillitse vihasi. Kolmanneksi, älä anna itsesi ikinä, kuuna päivänä rakastua.” Jack syntyy maailman kylmimpänä yönä, sydän jäässä. Hänet auttaa maailmaan langenneiden naisten, orpojen ja muiden hylkiöiden suojelija, merkillinen tohtori Madeleine, joka pelastaa vastasyntyneen asentamalla tämän heikon sydämen tueksi käkikellon. Äitinsä hylkäämä Jack jää asumaan Madeleinen orpokotiin, eikä kukaan halua adoptoida tikittävää ja kukkuvaa kummajaista. Tohtori Madeleine varoittaa Jackin yhä uudestaan: pojan sydän on aivan liian heikko kestämään vahvoja tunteita, hän ei saa tuntea vihaa eikä etenkään rakastua. Mutta kohtalo päättää toisin, kun pienen, tulisen flamencolaulajattaren puolisokea katse sotkee Jackin käkikellosydämen mekanismin perinpohjaisesti. Sydämen mekaniikka on Mathias Malzieun romaani.

Tässä oli hauska konsepti ja pidin minäkertojasta. Alussa minusta tosin tuntui, että Jack oli kirjoitettu ajattelemaan asioita liian aikuismaisesti, ainakin seksuaaliselta kantilta. Olihan hän toki kasvanut Madeleinen luona käyvien prostituoitujen parissa, mutta nämä eivät selvästi selittäneet hänelle kaikkea. Ihmettelin myös miksei Madeleine edes kouluun meno vaiheessa puuttunut Cunnilingus-hamsterin nimeen. Ei sitä nimeä siis muuttaa olisi tarvinnut, mutta olisihan Jackille voinut huomauttaa, että sen käyttäminen koulussa voi aiheuttaa pahennusta. Mietin myös oliko Acacia Miss Acacian etu-, suku- vai lempinimi. Loppujen lopuksi osoittautui, ettei Jack tarvinnut käkikellosydäntään lainkaan. Olisin tykännyt, että Jackin myöhempiä vaiheita olisi kerrottu vähän tarkemmin vielä. Sinänsä kiva kirja vaikka välipalana luettavaksi.

Guo Jing jatkaa matkaa etelään kostaakseen isänsä surman. Viholliset ovat entistäkin vaarallisempia, mutta uusista ystävistä on yllättävää apua. Muitakin murheita riittää: Huang Rong on Guo Jingin valittu, mutta kihlausta Tsingis-kaanin tyttären Khojinin kanssa ei pureta noin vain. Ja Huang Rongin isä suunnittelee tyttärelleen aivan toisenlaista naimakauppaa. Yang Kangin on puolestaan valittava, ollako uskollinen kasvatti-isälleen, ruhtinas Wanyan Honglielle, vai oikeille vanhemmilleen. Samalla hän joutuu valitsemaan puolensa sodassa, sillä Jin-valtio valmistautuu valloittamaan koko eteläisen Kiinan. Yhdeksän yinin totuus on suomeksi julkaistu toinen osa Jin Yongin kirjoittamaa wuxian-klassikkoa Kotkasoturien tarua. Tarina jatkuu suoraan siitä mihin Soturin oppivuodet jäi.

Pidin kovasti Guo Jingistä, vaikka kaikki haukkuvat häntä tyhmäksi. Hän on rehti sanan varsinaisessa merkityksessä eikä osaa valehdella, mutta ei se häntä suoranaisesti tyhmäksi tee. Tarvittaessa hän kuitenkin lähtee mukaan jekkuihin ja juoniin, joten ymmärtää hän niidenkin päälle. Huang Rong on ärsyttävä, juuri sellainen lellipentu, jolle kaikki on vähän kuin leikkiä. Huippua, kun koulukunnat kunnioittavata toisiaan ja wulinin yhteisiä sääntöjä, vaikka toisaalta kilpailevat keskenään. Länsimaalaiselle ajattelutavalle lähes ylivoimainen ristiriita, itselle ainakin tuli välillä sellaisia nämä olikin kavereita eikä vihollisia, wtf-hetkiä. Ouyang Ke nousee yllättävän suureen rooliin Rongin toisena kosijana. Toki hänen ihastumistaan petailtiin jo aiemmin, mutta arvelin sen jäävän vain yksipuoliseksi ihailuksi. Hauska nähdä miten tämä seuraavassa osassa jatkuu.

Maorien laulu vie lukijan takaisin Uuteen-Seelantiin, Christchurchin kylän lammasfarmeille ja Queenstownin kaupunkiin. On kulunut 40 vuotta siitä, kun Gwyneira ja Helen matkasivat Englannista uuteen maanosaan mennäkseen naimisiin. Säteilevä Elainen O´Keefe on Helenin pojantytär. Hän rakastuu päätä pahkaa komeaan William Martyniin, jonka menneisyys on hämärän peitossa. Vaan kun Gwynin lapsenlapsi Kura palaa takaisin kotiin, on kolmiodraama valmis. Kura on todellinen kaunotar, jonka intohimona ovat vain ja ainoastaan musiikki ja matkustaminen Eurooppaan. Molempien nuorten naisten on kestettävä pettymyksiä ennen kuin he voivat löytää rakkauden ja onnen – varsin odottamattomasta suunnasta.

Tästä jäi hirveän ristiriitaiset fiilikset. Pidän tarinasta ja henkilöistä (no, paitsi Williamista) todella paljon. Edelleen minua kuitenkin häiritsevät tietyt konnotaatiot homoseksuaalisuudesta puhuttaessa; Caleb Biller oli käytännössä sama hahmo kuin Lucas Warden. Toisaalta en myöskään käsittänyt miksi Elaine ja Kura esiteltiin Williamin kautta. Olisi ollut parempi ensiksi tutustua heihin ihan itsenäisinä hahmoina ja vasta sitten heittää tuo kolmiodraama mukaan kuvioon. Kura avautui minulle hahmona kunnolla kirjan puolivälin jälkeen, kun Elaine toi esille ajatuksen, että kenties Kura pystyy ilmaisemaan tunteitaan vain musiikin avulla ja on siksi niin kiinnostumaton kaikesta muusta. Lisäksi Kuran ja Elainen kilpailuasemaa oli korostettu bitchmäisyyten asti. Olisin kaivannut hieman solidaarisuutta. Hämmentävää oli myös, että Ruben oli ensimmäisenä huolissaan voiko Tim saada lapsia. Siis.. öö.. sun tytärtä on käytännössä raiskattu edellisessä avioliitossa. Kyllä minä olisin enemmän kiinnostunut, että Tim kohtelee kihlattuaan/ vaimoaan hyvin kuin hänen mahdollisista lapsenteko taidoistaan.

-Roona-