Moikka!
Pixie eli Peter on edellisen osan Ellien veljen ystävä. Inspiskappale on Him (Youtube)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
”Me ehdimme ajoissa, jos oikaisemme Skrim Alleyn kautta, Pixie”, David sanoo asian jo päättäneenä.
”Mutta ei ole kauankaan, kun siellä murhattiin joku. Olisi mukava päästä omiin häihinsä elävänä”, Peter valittaa, vaikka tietää sen olevan turhaa.
He ovat juoksemassa kirkolle puvuissaan ja juhlakengissään. Onneksi sentään on kaunis sää, etteivät he aivan rapaa itseään.
David vilkaisee häneen sivusilmällä. ”Me olemme oikaisseet siitä sata kertaa aiemmin sinunkin kanssasi ja sitä paitsi ei anna kovin hyvää kuvaa myöskään myöhästyä omista häistään.”
Peter irvistää yrittäen pysyä poikaystävänsä tahdissa. He kääntyvät tyhjälle Skrim Alleylle.
”Voimmehan me sanoa, että aamu venähti pitkäksi”, Peter vielä pyytää kujan suulla.
David vain tuhahtaa eikä pysähdy. ”Isä Michael on kyllä suvaitsevainen, mutta niin suvaitsevainen hänkään ei sentään ole. Sitä paitsi Murhakatu on kohta ohi.”
All Saints –kirkon sisäpihalla on kaunista. David hymyilee isä Michaelille, joka ottaa heidät vastaan lämpimästi tervehtien. Kirkkoon ei mennä sisälle ja ulkotoimituksessakin on virallisesti kyse vain yksityisestä rukoushetkestä läsnäolevien puolesta. Davidille se on kuitenkin tärkeää. Hän on kummallisen harras katolilainen. Ei uskomisessa tietysti mitään vikaa ole, Peter ajattelee, mutta kun se usko tuomitsee sinut helvettiin vain siksi, että rakastat minua.
Oikeasti
heidät on vihitty kaupunginvirkailijan luona, mutta siellä eivät olleet
paikalla kuin pakolliset todistajat. David puristaa hänen kättään, kun isä
Michael puhuu. He ovat sopineet lukevansa valansa vasta juhlapaikassa.
Seremonian jälkeen isä Michael hymyilee ja taputtaa kumpaakin heistä selkään. Maailma
muuttuu, hän sanoo ja luo katseen kirkkoon, Jeesuksen luo kaikki olivat
tervetulleita. Peterinkin on mielessään myönnettävä, että isä tosiaan on
suvaitsevainen.
Vieraat valuvat juhlapaikkaan, heidän asuntonsa läheiseen kahvilaan, pikku hiljaa. Peterin äiti kyyditsee hääparin sinne ja kyynelehtii koko matkan. Hänestä on ylitsevuotavan ihanaa, että Pixie ja David ovat viimein saaneet toisensa. Tunnelma nuosee, kun vieraat saavat käteesä kuohuviinilasit ja dj soittaa tilanteeseen sopivaa musiikkia.
Ensimmäiset maljat kohotetaan ennen ruokailua ja Peterin isä
pitää puheen. Davidin vanhemmat eivät ole paikalla. Hänen isänsä kestää
poikansa homouden vain kauempaa. He lähettivät rakkaita terveisiä. Ennen
jälkiruokaa Shannon, Peterin isän uusi vaimo, kilistää omaa lasiaan ja
ilmoittaa, että onnellinen pari lausuu valansa nyt ja vinkkaa silmää heille.
Pixie,
minun pikku keijuni. Rakastan sinua. Sen enempää ei ihminen voi sanoa. Haluan
olla kanssasi aamulla ja illalla, yöllä ja päivällä. Eivät korkeimmatkaan
vuoret eivätkä syvimmät laaksot voi erottaa meitä. Ja ehkä saamme sovittua myös
että pekaanipähkinä on paras jäätelömaku ikinä. Minä lupaan sinulle sydämeni
olinpa terve tai sairas, yhtä hyvin iloisina kuin surullisinakin hetkinä. Se,
että herään vierestäsi ja käyn siihen illalla nukkumaan on parasta päivässäni.
Minä rakastan sinua ja mitään rakkautta suurempaa ei ole.
David.
Sinä aloit kutsua minua Pixieksi jo silloin, kun olimme vielä vain ystäviä.
Punastuin joka kerta, kun lempinimi lähti huuliltasi, koska lausuit sen niin
pehmeästi. Olen valmis juoksemaan perässäsi murhakujilla ja kyllä improvisoin
tätä valaa, jotta saisin sinut nauramaan. Rakastan sinua niin, että sattuu.
Haluaisin antaa sinulle kaiken. Lupaan lohduttaa sinua, kun itket ja iloita
kanssasi, kun jotain oikein hyvää tapahtuu. Haluan suudella sinua tämän valan
jälkeen ja kaikkina seuraavinakin päivinä. Tätä suurempaa ei todellakaan ole ja
olen iloinen, että meillä on se.
Ensimmäinen
tanssi oli huumava, vaikka tietysti he olivat tanssineet yhdessä ennenkin. Hääyö
oli vielä sitäkin parempi, vaikka he eivät olleet suinkaan odottaneet sitä
suhteensa täyttämiseksi.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti