Heippa!
Edellisessä osassa Jason mainitsee tässä päähenkilönö esiintyvän Ellien entisenä tyttöystävänään. Inspiskappale on Burning (Youtube)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ellielle
toukokuun yhdeksättätoista päivää ei ollut olemassa. Tai tietenkin se oli
olemassa ja hänen oli kaikki nämä vuodet täytynyt mennä kouluun tai töihin tai
jonnekin myös sinä päivänä kuten muinakin vastaavina. Nyt hän oli hautausmaalla
ja tuijotti hautakiveä, joka kuului hänen veljelleen. Kuusi vuotta sitten juuri
yhdeksästoista toukokuuta hän oli löytänyt Jessen elottomana huoneestaan ja
soittanut ambulanssin. Vaste oli ollut nopea, vaikka hänestä jokainen sekunti
oli tuntunut ikuisuudelta. Hän oli yrittänyt hätäkeskuspäivystäjän ohjeiden
mukaan elvyttää veljeään. Ensihoitajat olivat melkein heti tultuaan todenneet,
ettei mitään ollut enää tehtävissä ja että Elliekään ei olisi voinut tehdä
mitään. Jesse oli ollut enää hyvin ohuella säikeellä elämässä kiinni, kun
pikkusisko oli löytänyt hänet.
Äiti ja isä olivat kiiruhtaneet kotiin, jossa heitä oli kohdannut kaksi shokkia: poikansa kuolema ja sen syy, yliannostus. Jopa Ellie oli tiennyt veljen polttelevan pilveä, mutta kyse oli nyt paljon vahvemmista aineista. Ekstaasia, oli ruumiinavauksen lopullinen tuomio. Vanhemmat ryhtyivät järjestämään hautajaisia oman surunsa keskellä ja yrittivät tukea tytärtään, joka kävi urheasti koulussa, vaikka saikin kotona itku- ja paniikkikohtauksia.
Ellie
muisti hautajaisista vain hämyisiä tuokiokuvia. Äidin silmät vuotivat kyyneliä,
isä niisti nenäliinaansa, pappi puhui kauniisti ja kuoro lauloi Danny Boyn,
jota Ellie itse oli pyytänyt. Ellie oli rakastanut isoveljeään valtavasti ja
heillä oli aina ollut loistavat välit. Taivas itki, kun hän meni Jessen
haudalle hautajaisia seuranneena päivänä eikä hän silloin kyennyt tuntemaan
muuta kuin vihaa.
Vihan tuntemus ei ollut kadonnut kuuden vuoden aikana. Sen sijaan, että olisi seisonut hurskaasti hiljaa kunnioittamassa edesmennyttä, hän halusi aina veljensä haudalla vähintäänkin potkia ruohotuppoja. Se huoleton paskapää oli mennyt kuolemaan ihan heidän silmiensä alla valmistamatta heitä siihen mitenkään.
Edes
Pixie, Jessen paras ystävä, ei ollut tajunnut Jessen ongelman laajuutta. Se oli
kuvitellut, että Jesse otti tablettaja vain yksittäisissä juhlissa buustaamaan
bilettämistä. Ellie oli raivonnut Pixielle, vaikka tämä oli kuinka surkeana
sanonut, että olisi puuttunut, jos vain olisi ymmärtänyt. Sinä laitoit Pixien
pettämään minut, Ellie ajatteli ja muksaisi hautakiveä hieman jalallaan. Kivi
pysyi yhtä hiljaisena kuin ennenkin eikä mullankaan alta kuulunut mitään.
Jesse oli aina tukenut Ellietä kaikessa, vaikka heillä oli viisi vuotta ikäeroa. Isoveli oli ollut laiska koulun kävijä, mutta oli kannustanut mielestään fiksua siskoaan opiskeluasioissa. Jesseltä oli herunut kiittäviä sanoja huonommistakin arvosanoista. Mutta ennen kaikkea, kun Ellien itsetunto oli ollut maassa olivat veljelliset halaukset olleet tärkeitä. Ellie tuhahti. Hän tiesi olevansa vihainen myös itselleen, koska oli ottanut veljensä itsestäänselvyytenä.
Hautausmaalla oli hiljaista, vain muutamia
omaisia kuljeskeli hautakivirivien välissä. Aikainen kesätuuli kutitteli jo
lämpöä enteilevästi, vaikka olikin pirtsakka. Äiti ja isäkin tulisivat käymään
ja tuomaan kukkia, kunhan pääsisivät töistä. Juuri tänään Ellie ei halunnut
olla täällä heidän kanssaan yhtä aikaa.
Puolisen vuotta tuon onnetoman toukokuun yhdeksännentoista jälkeen Ellie oli löytänyt veljensä päiväkirjat. Hän ei ollut tiennyt, että Jesse oli pitänyt sellaisia. Hänellä oli yksi niistä nyt mukanaan kuten joka vuosi. Hän avasi kirjan rituaalinomaisesti sattumanvaraisesta kohdasta ja alkoi lukea.
Mä katson
Ellietä ja mun on helppo uskoa, että siitä tulee vielä jotakin. Se tuskailee
koulunsa, ulkonäkönsä ja poikien kanssa. Mä haluaisin vain sanoa sille, että se
on täydellinen just tollasena ja oikeesti kaikki on siihen tyytyväisiä. Mä
tässä olen se heittiö, joka ei osaa suhtautua mihinkään vakavasti. Mä nään niin
selvästi. Mun tajunta on jossain tuolla. Valo tulee.
Kolme
viimeistä lyhyttä lausetta on kirjoitettu vapisevammalla käsialalla. Jesse oli
tripillä niitä kirjoittaessaan, Ellie ajattelee ja häntä alkaa itkettää. Hän ei
pyyhi kyyneleitään lähtiessään kiven luota, johon on kaiverrettu sanat rakas
poika ja veli.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti