Mietteitä kirjasta LXII: Seitsemän sisarta ja Eliitti

 Moikka!

Maia D´Apliese ja hänen viisi sisartaan ovat kokoontuneet heidän lapsuudenkotiinsa Atlantikseen – upeaan linnaan Genevenjärven rannalla. Heidän isänsä, omalaatuinen miljonääri Pa Salt, on kuollut. Pa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt kun isä on kuollut, saa jokainen heistä oman kirjekuoren, joka sisältää vihjeen tytön historiaan. Maian vihje vie hänet toiselle puolelle maailmaa Rio de Janeiroon, jossa hänen tarinansa palapeli alkaa rakentua. Kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin, Rion villillä 1920-luvulla, Jeesus Kristus patsaan rakennustyö on vasta alkamassa. Arkkitehti Heitor de Silva Costa perheineen purjehtii Pariisiin etsimään kuvanveistäjää suureen projektiinsa. Heidän kanssaan matkustaa Izabela Bonifacio, joka on isänsä tahdosta vasta kihlautunut. Montmartren taiteilijapiirit muuttavat nuoren naisen elämän täysin, eikä paluu takaisin Rioon ole helppo.

Minulla on kirjasta tosi ristiriitaiset fiilikset. Tarina oli hyvä ja erityisesti pidin siitä, että Riley oli siirtynyt rehellisesti romantiikan puolelle eikä yrittänyt tasapainoilla vakavan historiallisen romaanin ja romantiikan välissä. Ongelmana oli minusta konfliktien hirvittävän nopea selviäminen. Izabela ei ole pääsemässä Eurooppaan, isä on sanonut siitä viimeisen sanansa. Muutaman sivun kuluttua tuleva aviomies antaakin luvan ja hups, vaan ongelma poistui. Tällaisia pikkukonflikteja, joille kirjailija laittaa draamallista painoa ja jotka kuitenkin selviät seuraavalla sivulla, on liikaa. En kyennyt muodostamaan tunnesidettä Izabelaan, koska loppujen lopuksi kaikki tuli hänelle helposti. Hän ei saa lopussa rakastamaansa miestä, mutta mitäpä siitä, kun hän kuolee pari vuotta myöhemmin. Myönnettäköön tosin, että Riley onnistui pelastamaan kirjansa lopun silmissäni Maian viimeisessä osioissa. Olin puolivälissä romaania sitä mieltä, että sarjan lukeminen loppui tähän kirjaan, mutta onneksi Riley tosiaan paikkaili viimeisissä luvuissa. Ymmärrän kyllä miksi nämä ovat valtavan suosittuja (tämä ensimmäinen osa ilmestynyt 2014, varauksia tästä OUTI-kirjastoissa edelleen viitisenkymmentä): juoni oli helppolukuinen ja eteni jouhevasti, tarina oli kevyt, muttei täysin höttöinen.

Valintaan osallistui alun perin 35 tyttöä. Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssin Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi – ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille? America tarvitsee päätöksen tekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät tarkalleen mitä haluavat – ja American mahdollisuudet päättää tulevaisuudestaan ovat lipeämässä hänen ulottumattomiinsa. Eliitti on Kiera Cassin kirjoittaman nuorten aikuisten Valinta-sarjan toinen osa.

Pidän kovasti näiden kirjojen konseptista ja siitä mitä sen avulla olisi mahdollista pohtia. Potentiaali jää kuitenkin pääosiltaan toteuttamatta. Aspen on minusta edelleen superturha hahmo – tässä osassa tulee vielä selkeämmin esille se, että hän on olemassa vain ollakseen American toinen love interest. Ehdin jo vähän elätellä, että hän liittyisi jotenkin kapinallisiin ja saisi omaa agentuuria, mutta ei. Minusta olisi mukavaa, että tässä keskityttäisiin tyttöjen välisiin juonitteluihin tai ystävyyteen, jokinlaisen taustan luomiseen. Itse asiassa kirja voisi hyödyntää konseptiaan paljon paremmin kolmannen persoonan kertojalla, joka pääsisi näkemään kohtauksia, joihin minäkertoja ei pääse. America saisi edelleen olla päähenkilö ja hänen sisäisiä mietintöjäänkin voisi olla, mutta lukijalle muodostuisi näin parempi kuva Valinnan sisäisestä ja ulkoisesta valtapelistä (joka sivumennen sanoen vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta). Ristiriitaiset tunnelmat, katsotaan tuleeko tuo kolmas osa vielä joskus luettua.

-Roona-