Aurinko ja kuu, osat 15-16

 Moikka!

Huom: Tämä on fanifiktiota, jossa hahmot ovat muualta, mutta juoni on omani. MCU kuuluu tekijöilleen, kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa. Tarinassa esiintyy alfa/omega-trooppi ja miesten välinen suhde. Jos nämä asiat häiritsevät sinua, ole kiltti äläkä lue. Tarkoitus ei ole pilata kenenkään päivää, ei minun eikä sinun.

(15) 

”Ramon muuten kyseli sinusta”, Tony sanoi ohimennen, kun Avengerit ja Steve olivat yhtenä iltana kokoontuneet jälleen syömään yhdessä. 

”Ai”, Steve vastasi hajamielisesti. ”Toivottavasti kerroit hänelle terveisiä. Hän on mukava poika.” 

Tony pyöräytti silmiään ja keihästi parsakaalin kuin se olisi ollut merkittäväkin vihollinen. ”Vaan eipä kelvannut sinulle.” 

Pepper tökkäsi häntä ennen kuin hän ehti jatkaa. ”Nero tässä kertoi minulle Ramonin arvelleen, että sinulla jo silloin oli joku. Ja viime viikkoina… se on näkynyt aika selvästi. Voisit ehkä kertoa hänestä meille. Haluaisimme myös kaikki varmasti aikanaan tavata miehen, joka tekee sinut noin onnelliseksi”, tämä päätti viittoen yhtäläisesti pöydän ympärillä olijoihin. 

Puna nousi Steven kasvoille ja hän kröhäisi kurkkuaan auki juuri, kun Loki ilmestyi avokeittiön oviaukkoon. ”Onko taiteilija suoltanut viisauksia, kun olette kaikki sanattomia?” tämä kommentoi hiljaisuutta. 

Steve oli huokaista helpotuksesta. Hän loi mairean katseen Tonyyn. ”Itse asiassa poikaystäväni on lähempänä kuin arvaatkaan.” Lokin kasvoilta valahti väri, mutta kukaan ei huomannut sitä. 

”Ai, sitä ollaan jo niin vakavissaan, että ihan poikakaveriksi kutsutaan”, Tony tuhahti. 

Nyt Natkin loi tähän yrmeän silmäyksen. ”Onko hän New Yorkista? Joku jonka ehkä tunnemme?” hän sanoi osoittaen kysymykset Stevelle, joka huokasi. 

”En minä aivan tällaista ollut suunnitellut.” 

Sitten hän marssi Lokin luo ja suuteli tätä muitta mutkitta suoraan suulle. Loki kykeni hämmennykseltään tuskin vastaamaan. Tosin hänen hämmennystään ei voinut verrata toisten ilmeisiin, etenkään perin juurin järkyttyneennäköiseen Tonyyn. ”Anteeksi kulta, en oikeasti ajatellut tämän käyvän näin”, Steve änkytti suukon päätyttyä ja hänenkin huomattua huoneen muuttuneen ilmapiirin. 

”No, nytpähän he ainakin tietävät”, Loki totesi horjumattomuudella, joka ihmetytti häntä itseäänkin, ja kiersi kätensä taiteilijansa lantion ympärille. 

Thor sai ensimmäisenä puhekykynsä takaisin ja onnistui tietysti kysymään sen pahimman kysymyksen. ”Kuinka pitkään te olette olleet… tuota… rakastavaiset?” 

Loki kirosi veljeään mielessään niin rankasti, että unohti estää Steveä paukauttamasta totuutta suoraan. ”Vähän yli vuoden verran. Joten tämä on vakaalla pohjalla…” 

”Paskat se mitään on!” Tony huusi pinnan palamisen viimein katkaistua hänen hiljaisuutensa. ”En tiedä mitä tuo helvetin koiranruikuli on sinulle luvannut tai minne vietellyt itseään tapaamaan…” 

Vaikkei nähnytkään kasvoja, Loki tunsi vieressään jäykistyvästä vartalosta, miten Steven veri alkoi kiehua. Hän yritti silittää kylkeä rauhoittavasti, mutta kuohahdus oli jo liian pinnassa. 

”Voi minua raukkaa, eihän minulla ole omia haluja lainkaan. Vai oliko tarkoituksena, että Ramonkin vain viettelee minut ja parantaa panetukseni sillä tavoin? Me olemme olleet ateljeessa, koko ajan, sinun nenäsi alla.” 

Tonyn kasvot olivat vääntyneet hampaat paljastavalle irvistykselle. ”Tuonko kanssa sinä huorasit silloinkin, kun minä… voi, Luoja”, tämä parahti. 

Loki joutui käyttämään kaikki voimansa pitäessään kiinni Stevestä, joka oli karkaamassa jo raivoisasti Tonyn kimppuun. Alfavaistot jylläsivät ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun Steve kunnolla suuttui niiden vallassa ollessaan. Loki rutisti taiteilijaa rintaansa vasten niin kovaa, että tunsi rintalastansa rakseen. 

”Riittää jo, Aurinkoni. Ei Tony tarkoittanut loukata minua eikä sinua.” 

Tony aikoi sylkäistä jotain väliin, mutta Pepper tukki tämän suun kämmenellään. 

”Kaikki uskovat kyllä, kun kerromme rauhallisesti, miten tosissaan olemme”, Loki sopersi toisen kuumottavaan korvaan. Rakastan sinua, hän kuiskasi vielä henkäyksen hiljaa. 

Steve rauhoittui hieman, vaikka oli edelleen kireä ja tuijotti Tonya murhanhimoisesti. Kukaan ei puhunut hetkeen kuin kaikki olisivat tunnustelleet tilanteen räjähdysherkkyyttä. 

”Ehkä on parempi, että Tony ja Steve pitävät suunsa kiinni tämän keskustelun ajan”, Pepper ehdotti sitten. ”Ja me muut kuuntelemme mitä Lokilla on sanottavana.” 

Loki huokasi syvään useampaan kertaan. ”Älkää nyt käsittäkö tätä puhaltelua väärin, mutta meidän oli todella tarkoitus kertoa tästä eri tavalla. Tai siis luultavasti, koska ei meillä ollut mitään suunnitelmaa…” Häntä alkoi naurattaa. Hän huomasi Steven rentoutuvan ja sujauttavan kätensä omistavasta hänen vyötärönsä ympärille. Maailma näytti samaan aikaan aurinkonaamaa ja keskisormea. Joskus siihen oli vain paras alistua. ”Jos voisit olla ihan yleisissä asioissa vakuusmiehenä Thor, sinä kun tiedät alfoista ja omegoista. Muiden on sitten helpompi uskoa minua”, hän puhahti. 

Thorin otsalle oli ilmestynyt tiukasta ajatustyöstä kieliviä ryppyjä. ”Voinhan minä veli, mutta muuten saat olla rehellinen yksinäsi.” 

Loki nyökkäsi hyväksyvänsä ehdon. ”No, Steve ja minä olemme alfa ja omega. Haluan kuitenkin korostaa, että me rakastamme toisiamme muutenkin.” Steve elehti myöntävästi hänen rintaansa vasten. 

Thor näytti harkitsevan sanojaan tarkkaan. ”Kuuntelin vähän huonosti oppitunneilla, kuten tiedät veli, mutta eikö Stevelle olisi parempi etsiä joku muu alfa jo sen takia, että sinä olet jumala.” 

Muut vaikuttivat hämmästyneiltä, kun yhtäkkisesti oltiin sukellettu syvään päähän, mutta Bruce tarttui kuulemaansa epäloogisuuteen. ”Eikös Loki viitannut Steven olevan alfa ja hänen omega?” hän tarkensi. 

Thor tuijotti Lokia. ”Mutta sinähän olet jumala…”, tämä änkytti. 

”Ja jumalalle täysin sopimattomasti myös omega. Luuletko, etten ole itse kipuillut asian kanssa? No, joka tapauksessa minä olen alfani valinnut ja olen onnellinen, jos hän haluaa jakaa edes pienen hetken elämästään kanssani.” 

Loki sipaisi vieressään kyhnääjän poskea vapaalla kädellään. Steve päästi epäselvän murahduksen, jonka saattoi tulkita sanaksi haluan. 

Pepper puuttui keskusteluun. ”Okei. Jospa aloitetaan osioilla alfat ja omegat for dummies. Tiedän kyllä, että heitä on, mutta ei minulla ainakaan lähipiirissäni, no ennen tätä.” 

Niinpä Loki sai puhua äänensä pikkuisen käheäksi Thorin nyökkiessä sopiviin väleihin, mutta pian kaikki Tonya lukuun ottamatta olivat jokseenkin heidän puolellaan. Todellisen luottamuksen saavuttamiseen menisi vielä aikaa, mutta ei Loki ollutkaan olettanut sen tapahtuvan heti ensi kertomalla. Tunnelma lientyi ja ihmiset palasivat jo viilenneiden ruokiensa pariin. 

”Saanko minä jo puhua?” Steve puuskahti. Hän loi kaikkiin sovittelevan katseen. ”Sitä vain, että seison kaikkien Lokin sanojen takana. Ja minä rakastan häntä. Ja että me menemme nyt ateljeeseen yöpuulle, yhdessä, jos kellään ei ole mitään sitä vastaan.” 

Kellään ei ollut, Tonykin tyytyi vain mulkoilemaan vihaisesti lautastaan.

Loki istui sängyn laidalla paitahihasillaan ja odotti Steven liittyvän seuraansa. Bokserit päällään kuljeskeleva taitelija tuntui yhtäkkiä muistaneen, että ateljeessa oli lukuisia pikkuasioita, jotka hänen piti hoitaa ennen nukkumaanmenoa. 

”Sammuta valot ja tule jo tänne”, Loki kehotti lempeästi ja heittäytyi pitkäkseen. 

Steve luimisteli hänen viereensä. ”Minä olen niin pahoillani tuosta äskeisestä Kuutamo! En ymmärrä mikä minuun meni”, tämä vuodatti häpeissään. 

Loki pörrötti rakkaansa tukkaa. ”Halusit puolustaa omegaasi. Ihan normaali reaktio. Opettelet vain hallitsemaan sitä”, hän selitti rauhoitellen. 

Steve katsoi häneen silmät vetistäen ja silitti epävarmasti paidan ryppyjä. ”Haluathan minut edelleen? Tiedän kyllä, mitä sanoit äsken, mutta… toimin hirvittävän typerästi, kuin joku keskenkasvuinen urvelo.” 

Loki suukotti taitelijan nenänpäätä pari kertaa. ”Aurinkoni, minun haluamistani eivät näin pienet asiat hetkauta. Jos sallit kuitenkin neuvoa, niin kehottaisin, että pyydät vielä huomenna muilta anteeksi ja kerrot, että alfat saattavat ottaa vähän turhia kierroksia, jos heidän omegoitaan loukataan.” 

Steve selvästi tunsi hänen sanojensa kiusoittelevuuden, mutta nyökähti vakavasti. Loki huomasi, että kädet painuivat häntä vasten varmempina. Hän hyväili Steven poskea huulillaan. 

”Nyt voit olla luonani päivään saakka”, tämä kuiskasi pienesti. 

Valtava lämpö hulmahti Lokin rintaan. Miten upeaa olisikaan herätä Steven vierestä valossa, kenties katsella vielä nukkuvaa Apolloa… 

”Sinä hymyilet autuaasti. Sanoin siis kai jotain oikein”, Steve sopotti. 

Loki kahmaisi tämän tiukkaan halaukseen. ”Sanoit rakkaani, kaiken. Ja minä aion olla luonasi päivään saakka. Mitä haluaisit tehdä nyt, kun meillä on ruhtinaallisesti aikaa?” 

Steve hamusi hänen kaulaansa nenällään. ”Olla vain lähelläsi. Koskettaa mahdollisimman hitaasti. Nähdä sinut kokonaan.” Hengenveto. ”Haluathan sinäkin samaa?” 

Loki osoitti loppuyön kaikin fyysisin keinoin, että halusi juuri samaa.

(16) 

Heidän suhteensa uutuudenviehätys karisi nopeasti towerilaisten mielistä näiden hyväksyttyä tosiasiat. Tony loukattuine ylpeyksineen oli muita kovempi pala. Mies murjotti niin pitkään, että Steve, joka olisi jo mielellään palannut normaaliin, ehdotti jopa, että hän ja Loki muuttaisivat muualle ja hän kävisi vain töissä ateljeessa, jos se olisi Tonylle helpompaa. Tony oli ilmoittanut ärtyisästi, ettei hänellä ollut tapana ajaa suojattejaan taivasalle ja Towerissa hän sentään voisi vahtia, että Temppumaakari käyttäytyisi ritarillisesti taiteilijaa kohtaan, sillä hänkin kyllä näki, että Steve oli umpirakastunut. 

Loki oli tyytyväinen laihasta sovusta, vaikka Tonyn äänestä kuulsi, että kuluisi vielä hetki ennen kuin hän uskoisi, että myös Temppumaakari oli umpirakastunut Steveen. Niin meni muutama vuosi. 27-vuotispäivänään Steve pyysi Lokia miehekseen. ”Tahdon myös pariutua kanssasi. Tahdon sinut kaikin mahdollisin tavoin, mutta avioliitto riittää siksi kunnes solmimme sitäkin vahvemman siteen”, kultatukka totesi alfan päättäväisyydellä. Loki kyynelehti kuin pikkulapsi ja sanoi kyllä. Vahvempi side ei kuitenkaan malttanut odottaa, vaan jo samana yönä kummankin ollessa huuman huipulla, Steve merkitsi Lokin kaulan ja koko kehon itselleen ja nosti huipun täysin uusiin korkeuksiin. Häät tanssittiin vasta pari vuotta myöhemmin eikä sormuksiin kaiverrettu mitään muuta kuin toisiinsa kietoutuneet aurinko ja kuu.

-Roona-