Hei taas!
Tämä on oikeastaan viime viikon päivitys, jonka olisin voinut tehdä jo silloin, mutta luotin, että saan tänään nettiyhteydellisen koneen, ettei tarvii naputtaa tabletilla. No, en saanut ja nyt sitten naputan tällä helkutin täbällä. Torstaiksi se tulee sitten tämän viikon päivitystä varten (jota en taatusti pituuden takia rupea tällä tikuttamaan).
Tartuin tähän kirjaan suosituksen kautta. Muistaakseni se oli Suomalaisen kirjakaupan mainoslehti, jossa joku myyjä tätä suositteli. Lisäksi selailin vastikään kakkososaa niin ikään Suomalaisessa. Joten kun ykkösosa tuli kirjastossa vastaan niin minähän lainasin sen ja aloin lukea.
Kirja käynnistyy mielestäni tosi hitaasti. Juoni pääsee matkaan kunnolla vasta hyvinkin sivun sata jälkeen. Sitä ennen kaikkea lähinnä pedataan ja lukijat Hirkan kahden kuukauden Riitin odotus tuntuu myös kahdelta kuukaudelta, mikä ei ole hyvä. Tämän jälkeen juoni kuitenkin lähtee vyörymään eteenpäin - positiivisessa mielessä. Eikä se petaaminenkaan hunosti kirjoitettua ole, sitä vain on hieman liikaa. Kirjalle pitää siis antaa aikaa, kyllä se sieltä lähtee, kun saa laukkuja pakattua 😀.
Minua jäi hieman ihmetyttämään, että mitä Ymin väki noin laillisesti ottaen - tai ihan ylipäänsäkin - on. Ihmisiä he eivät ole, koko kirjan konfliktin muodostuu siitä, että Hirka on ihminen, odininlapsi. Itse ajattelin aika pitkään, että he ovat peikkoja, mutta kun Hirka ei erotu heistä oikein muuten kuin hännän puuttumisen takia. Joten eivät he ainakaan ulkonäöllisesti perinteisiä fantasiakirjojen peikkoja muistuta. Vaikka on ajan hengen mukaista, että Ymin väen rotu/ laji jätetään mainitsematta selvästi, niin tätä lukijaa se ainakin hämmensi.
Toinen minua häiritsevä juttu oli, että tuota odininlapsi juttua ei hirveästi selitetty. Siis tarkoitan, että esim. Alun petaamisessa olisi voinut olla mukana mikä on Yminmaan taruperinne/ lore odininlasten suhteen. Nyt kuvailevat nimitykset, kuten mädän kantaja, jäävät jotenkin tyhjiksi. Tai sitten myöhemmin esiteltävä runo/ laulu tytöstä ja mädän kantajasta olisi voinut olla lainauksen heti kirjan alussa (joka on fantasiagenressä tavallinen ratkaisu).
Muuten tykkäsin kirjasta todella paljon. Hirka on hyvin kirjoitettu hahmo (kyllä pohjoismaiset naiskirjailijat vaan osaa kirjoittaa hyviä nais/tyttöhahmoja).
-Roona-
PS. Ajatuksia olisi vielä enemmänkin, mutta en jaksa enää postittaa tällä laitteella. Ja tiedän kyllä, että posmittaminen tarkoittaa puhumista eikä kirjoittamista, mutta synonyymitkin alkaa jo olla hukassa.😈
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti