Iltasatu (Adanat 2)

Hooii!
Olen äärettömän huono keksimään postausten otsikoita. Se otsikon kirjoittaminen tulee jostain syystä aina yllätyksenä :) Tämäkin on vähän puujalka, jonka keksin, koska päivitän myöhään ja en halunnut panna otsikkoon sanaa tarina.

”Justitrian Rakkauden filosofiaa siis?” Jack säpsähti ja oli pudottaa kirjansa. ”Eikö sinua käsketty lopettaa hiiviskely, sen jälkeen kun olit aiheuttaa sille yhdelle kaniikkiparalle sydänpysähdyksen?”, hän sanoi ärtyisästi. ”Minä en ´hiiviskele´, mutta sinun kannattaisi keskittyä ympäristöön pikemmin kuin humpuukki kirjallisuuteen”, Danny totesi ja pyhki porrasta istuakseen Jackin viereen. ”Justitria kirjoittaa oikein hyvin asioista, joista sinä et tiedä yhtään mitään.” Jack oli saanu kirjan takaisin käsiinsä ja päätti jatkaa lukemista ärsyttävästä vierustoverista huolimatta. ”Hänessä ja minussa onkin yksi suuri ero. Minä en yrittänyt kirjoittaa siitä kirjaa. Hän kirjoitti ja sai jonkun hölmön vielä kopioimaan sen”, Danny totesi virnistäen. Jack löi kirjan kiinni. Ei sen lukemisesta nyt kuitenkaan mitään tulisi. Danny oli selvästi päättänyt jutella hänen kanssaan ja Agoiroille ei vain voinut sanoa ei. ”Mitä sinä haluat?”, Jack kysyi jokseenkin epämiellyttävästi. ”Jopa on kalsea vastaanotto. Minä vain haluan puhella jonkun järkevän kanssa.” Niin, Jack ajatteli mielessään, jonkun arvollesi edes kohtuullisen sopivan kanssa. ”... muut Agorat käyvät hermoilleni. He pilaavat kaikki viittani kun tallovat niille”, Danny valitti. 
 

Jack huokasi. ”Senkö takia sinä tulit häiritsemään minua? Kun sinulla kerran näyttää olevan joutoaikaa, niin olisit etsinyt käsiisi Daven tai Maverickin.” ”Isäsi ja Brave delegoivat heille niin paljon työtä, ettei heitä näy paperivuoren takaa päivisin”, Danny tokaisi. ”Sitäpaitsi heillä ei ole käsitystä pappiskoulun sisäisistä asioista toisin kuin sinulla.” Jack huokasi toistamiseen. Danny katseli häntä anovasti. ”Maverick osaisi varmasti samaistua siihen kuinka ikävää on, kun pikku-Agorat tallovat viitanliepeille”, hän lohkaisi. Danny tuhahti ja nousi ylös viittaansa puistellen. ”Ei sitten kun ei kerran kelpaa. Luiki tunnillesi siitä. Fabrius ei pidä myöhästelijöistä.” Danny asteli pois kaapu liehuen ja Jackille tuli kiire koota tavaransa ja tosiaan ehtiä seuraavalle tunnille. Danny puhisi mennessään niin, että uudet noviisit katsoivat parhaaksi väistää. Vai ei hänen seuransa kelvannut Twillin plantulle? Pojalle, joka juoksi Adanan tytön syliin tomu pölisten heti kun aikaa vain oli tarpeeksi. Sen verran hän ymmärsi rakkauden ja naisten päälle, ettei Rosaa millään Justitrian kuutamosonattilurituksilla hurmattu. Mutta, Danny ajatteli, jo lähtökohtaisesti epätoivoisessa tehtävässä kaikki keinot olivat kai sallittuja. Hän käveli ulos koulu  sivuportista ja suuntasi viereiseen tavernaan.

Jack kiirehti Adanoiden alueella kohti Rosan kotia. Hän oli pahalla päällä myöhästyttyään Fabriuksen tunnilta ja saatuaan mojovat haukut. Typerän Agoran syytä kaikki, hän ajatteli. Hän oli päässyt ovelle, joka avautui ilman koputustayhden shantipalvelijan astuessa siitä ulos. Jack väisti tyttöä, jotta tämä mahtui ohi. Rosan veli Harnan tuli myös ulos, hymyili hätäisesti Jackille ja lähti tytön perään. Rosa istui ikkunasyvennyksessä, kun Jack tuli hänen huoneeseensa. ”Harnan ja Annoura näkyivät menevän talleille”, Jack totesi tervehdykseksi. ”Niin. Harnan ei uskalla olla talossa, vaikka isä ja Maverick eivät ole kotona”, Rosa vastasi myötätuntoisesti. Hän tunsi sääliä veljeään kohtaan, koska tiesi ettei tämä saisi naida Annouraa. Tosin Harnanilla oli ikävä taipumus nyhväilyyn kuten saattoi huomata. ”Näytät siltä kuin olisit syönyt härskiä voita. Mistä kiikastaa?”, Rosa uteli sitten. ”Myöhästyin Dannyn takia yhdeltä tunniltani ja sain saarnan palkaksi”, Jack tuhahti harmissaan. ”Tyypillistä. Ja hänellä itsellään ei tietysti ollut kiire minnekään.” ”En tiedä, enkä pahemmin välitä. Lisäksi hän arvosteli Justitriaa, jota olin juuri lukemassa”, Jack innoistui saamastaan myötätunnosta. Rosa hymyili hänelle vinosti. ”Täytyy myöntää, että ärsyttävä ystävämme oli oikeassa. Äiti sanoo, että he opettelivat Rakkauden filosofian riimejä ulkoa pikkutyttöinä. Äiti hämmästyi tänne tultuaan, kun löysi sen isän kirjahyllystä. Sehän on vain tyttösten satukirja.” 

Jack veti kasvonsa väkisin pois irveestä, joka niille oli levinnyt. ”Oletko ruennut Dannyn puolustajaksi vai muuten vain noussut väärällä jalalla tänään?”, hän kysyi tylysti. ”Älä suutu, hyvänen aika sentään. Minähän vain sanoin, että äiti on samaa mieltä kuin Danny”, Rosa tyynnytteli. ”Mutta ehkä voisit hankkia muuta luettavaa.” ”Minä harkitsen asiaa”, Jack sanoi katsoen Rosaa kulmiensa alta. Huoneeseen laskeutui hetkeksi hyvin ikävä hiljaisuus. Rosa rikkoi sen kuivalla naurahduksella: ”Agorasta toiseen. Tiedätkö mitä Rotten suunnittelee?” ”En, mutta se voi tarkoittaa, että Dannyllä saattoi olla oikeasti minulle asiaakin”, Jack totesi happamesti. Rosa nousi seisomaan, mutta jäi nojailemaan seinään jokseenkin jäykästi. ”Rotten aikoo järjestää varjotapaamisen, kun meidän isämme ja muut tapaavat huomenna”, hän sanoi venytellen. ”Nyt ymmärrän sen, mitä Danny sanoi Davesta ja Maverickista. He varmaan kieltäytyivät pikkuveljen kutsusta”, sanoi Jack hymyillen tyytyväisesti. ”Mav ainakin kieltäytyi. Hänellä on parempaakin tekemistä kuin juoksennella Rottenin tapaamisissa”, Rosa tuhahti ja jatkoi sitten. ”Siksi minä ajattelin, että meidän täytyy edustaa heidän puolestaa. Jonkunhan pitää uhrautua.” ”Rottenia ärsyttää, jos me tulemme, Rosa. En pisä tavasta, jolla hän katsoo yleensä sinua ja minua”, Jack sanoi epäillen. ”No, minä en erityisesti pidä koko Rottenista ja Dannyhän käytännössä esitti sinulle kutsun tulla. Vedotaan siihen”, Rosa sanoi harteitaan kohauttaen. Hän meni pöydän luo ja kaatoi itselleen ja Jackille punssia.

Samaan aikaan Rotten ja Danny kävelivät Agoroiden pääkorttelissa. Rotten näytti `kasalta mustia hiuksia ja vaatteita´ kuten hänen veljensä oli kerran äärimmäisen somasti ilmaissut. Hänen kasvoillaan oli tarkkaan harkittu rennon ylimielinen ilme. Dannyllä taas oli päällään vanhemman pappisnoviisin kaapunsa, jota hänen piti joka tapauksessa aina käyttää. Oli helppo nähdä kumpi vielä virallisesti kuului sukuun. Rotten hieroi käsiään yhteen tyytyväisen oloisena. ”Sinuna en oli noin varma huomisesta. Tiedän, että Maverick ei tule ja luulen Davenkin jättävän väliin”, Danny sanoi muka välinpitämättömästi, kun huomasi veljensä eleen. Rotten nyrpisti nenäänsä. ”Milloin olit ajatellut kertoa minulle näistä tiedoista, jos et nyt? Kenties huomenna juuri ennen tapaamista?”, hän kysyi ärtyneesti. Danny sivuutti kysymykset olankohautuksella. ”He ovat auttamatta liian vanhoja sinulle eivätkä he sitäpaitsi kauniisti sanottuna tunne suurta sympatiaa sinua kohtaan”, hän sanoi. ”Minua ei suuremmin yllätä, että Adanat ja Twillit ovat vastahangassa. Isä sanoo aina, että he ovat hankalia”, totesi Rotten itseriittoisesti. Danny käänsi katseensa hetkeksi toisaalle, jottei veli olisi nähnyt kuinka hilpeä tuo kommentti hänen mielestään oli. ”Haluaisin mielellään kuulla lisää, jos olet taivastellut tarpeeksi”, Rotten tuhahti. ”No, Rosa varmaan tulee, koska ei yksinkertaisesti voi pysyä poissa. Ja tietysti nuorin Twill hänen mukanaan”, Danny sanoi laiskasti. ”Minun täytyy mennä, iltahartautta soitetaan”, hän lisäsi ja häipyi katedraalin suuntaan. Rotten jäi kadulle potkiskelemaan pikkukiviä. Veljen viimeinen kommentti oli pilannut hänen hyvin alkaneen iltansa.

                                                               -Roona-