Elokuvissa XXII: BlacKkKlansman

Heippa!

En aikonut käydä katsomassa tätä, mutta äiti halusi ja kävin sitten hänen kanssaan. BlacKkKlansman pohjautuu Ron Stallworthin omaelämänkerralliseen kirjaan. Se kuvaa mustaa poliisietsivää, joka onnistuu soluttautumaan Ku Klux Klaanin jäseneksi. Stallworth puhuu klaanilaisten kanssa puhelimessa, mutta livetapaamiset suorittaa hänen puolestaan valkoinen, joskin juutalainen, poliisi. John David Washington ja Adam Driver loistavat päärooleissa.

Elokuva antaa paljon ajattelemisen aihetta, mutta enpä siltä muuta odottanutkaan. Vihaan ja rotuerotteluun pureutuva juoni kosketta jokaista. Monet asiosta ovat pelottavasti läsnä vielä nykypäivänäkin. Leffassa nähdäänkin materiaalia viimevuotisista Charlottevillen levottomuuksista. Sekä tietysti pätkiä Kansakunnan synty –elokuvasta. Päähenkilö on kasojan kannalta mukavasti keskitien kulkija. Hän ei ole kaikkein hurmoksellisin musta aktivisti eikä luonnollisista syistä myöskään Klaanin kannattaja. Hän ei ole myöskään menettänyt uskoaan poliisiin eikä tämä johdu pelkästään siitä, että hän itse on poliisi.

Minusta oli parasta, kun Driverin esittämä Zimmerman sanoi, ettei hänen ollut koskaan tarvinnut pohtia juutalaisuutta ennen kuin nyt. Ei hänen ollut tarvinnut, kun ei asialla ollut ollut juuri sijaa hänen elämässään: hän oli rivijuutalainen, jolla ei ollut edes ollut bar mitzvaa. Toinen hyvä juttu oli Ronin kertomus mustasta ja valkoisesta pikkupojasta ja isästä, joka kielsi poikaa leikkimästä mustan lapsen kanssa. Tällaisia kertomuksia on yleensä pahana tapana alleviivata, jotta yleisö varmasti tajuaa, että tässä on mukana omakohtainen elementti. Nyt asia kuitenkin jätettiin kivasti katsojan itsensä pohdittavaksi: kenties tapaus tosiaan oli sattunut Stallworthille lapsena tai sitten hän keksi sen lennosta.

Colorado Springsin poliisiasema on varmaan maailman rennoin työpaikka. Lieneekö tarkoituksellisena tyylikeinona kaikki muu ärsyttävyys paitsi muutamisen poliisien eriasteinen rasismi jätetty pois. Ehkä kaikki ovat, vaikka itse sen kieltävätkin, poltelleet jotain ja ovat siksi niin retoja. Lisäksi osastojen vaihto käy päällikön käskystä yllättävän helposti. Eiköhän oikeassa maailmassa kuitenkin huume- tai tiedustelupoliisilla pitäisi olla jonkinlaista oman erikoisalansa koulutusta. Muutenkin Stallworth toimii perin omavaltaisesti. Toisaalta siihen, että Ron seurustelee tutkintaan tiiviisti kuuluvan henkilön kansaa ei kukaan tunnu puuttuvan eikä se ketään kyllä tunnu haittaavankaan, mikä on aika outoa.

Mustan oppilaskunnan järjestämiä puhetilaisuuksia kuvataan järkevämpinä, joskin ääriaineksia esiintyy sielläkin. Niistähän Colorado Springsin poliisi alun perin huolissaan onkin. Puheenjohtaja Patricen äärimmäinen epäluottumus poliisiin, vaikka tämä olisi musta, avaa pohjoismaiselle lujasti poliisivoimiin luottavalle henkilölle toisenlaista, kiinnostavaa näkökulmaa.

Suomalaisittain ajateltuna Jasper Pääkkösen rooli mainstream-Hollywood elokuvassa on oikein kiva juttu. Pääkkönen yllätti minut ainakin englannin kielen taidollaan. Viikingeissä piti ajatella hänen roolihahmonsa puhuessa kauniita asioita, koska pääosin rallienglanniksi puhutut repliikit kuulostivat niin hirvittäviltä. Rooli Felixinä ei ollut mielestäni erityisen hyvä, joskaan ei huonokaan. Klaanilaiset olivat perin karikatyyristä väkeä ylipäänsä. Esimerkiksi Ivanhoen tapauksessa en ymmärtänyt hahmoa ollenkaan.

Voin kyllä suositella leffaa, joskin se oli mielestäni aika pitkä 2 tunnin ja 15 minuutin kestollaan. Puhuttelevaa viihdettä.

                                                          -Roona-