Parta kasvaa pahoille

Moikka!

Shark laski päänsä polvien väliin ja yritti hengittää rauhallisesti. Kirkkaaksi kiillotettu veitsi oli näyttänyt leukaan yhdessä yössä ilmestyneen harvan haiveniston. Hän oli paiskannut veitsen lattiaan ja tunnustellut käsillään, oliko kehno peili varmasti kertonut totuuden. Hän oli yksin pienessä autiotuvassa, mutta oli aikonut palata sinä päivänä kotiin runsaan saaliin kanssa. Metsästysonni oli suosinut häntä. Pikku hiljaa hänelle alkoi valjeta, ettei hän enää koskaan näkisi kotiaan ja se toi suuhun kitkerän maun. Polvet pitivät vain vaivoin maailman paikallaan. Suu halusi joka tapauksessa oksentaa ja hänen piti yökkiä pahalta löyhkäävää aamuhengitystä. Ajatus juoksi vauhkoontuneena ympäriinsä ja kuvia vilisi mielessä solkenaan. Shark pani silmansä kiinni tyhjentän mielensä, kunnes näki vain mustaa.

Hänen sukunsa oli ylpeillyt jo viisi miespolvea sillä, että siihen ei ollut syntynyt yhtään parrakasta. Puhdas suku, josta kaikki miehet olivat halunneet ottaa vaimoja ja johon kaikki naiset olivat halunneet naida. Shark tiesi, että jos hän menisi kotiin, hänet tapettaisiin empimättä. Isä ei jättäisi moista häpeäpilkkua eloon. Toisekseen hän vaarantaisi myös äitinsä hengen. Pienestä pitäen hänelle oli opetettu, kuinka juuri naiset toivat saastan hyviinkin sukuihin, sillä heistä ei pystynyt päälle päin erottamaan parrankasvua. Vaikka äitiä ei surmattaisikaan, ei tien päälle ajetun kerjäläisen elämä ollut paljoa parempi. Hän ei koskaan antaisi itselleen anteeksi, jos äidille kävisi niin.

Shark kohotti päänsä ja nousi hitaasti ylös, vaikka jalat olivat vielä heikot. Hän myönsi olevansa pelkuri, sillä kunniallinen mies olisi palannut ja kuollut isänsä miekasta.  Hän alkoi kerätä tavaroita kasaan sen mukaan, mistä arveli olevan eniten hyötyä ihmiselle, jonka piti kadota maan päältä. Hän voisi keksiä itselleen uuden nimen ja mennä töihin kuninkaan kaivoksiin. Hän irvisti ajatukselle. Kaivokset ja muut vastaavat paikat tunnettiin äärimmilleen viedystä kuristaan ja työnjohtajien armottomuudesta. Kuninkaan pakkotyöläiset elivät surkeaa elämää. Varkaan elo voitti moisen monen mielestä mennen tullen. Mutta Sharkista tuntui, ettei hänestä olisi varkaaksi, raiskaajasta tai murhaajasta puhumattakaan. Thom Yorke oli Vanhan Yorkin kuuluisin ja pelottavin tällä hetkellä elossa oleva rosvopäällikkö. Raaka mies, josta Shark aikoi koko lainsuojattoman elämänsä pysytellä mahdollisimman kaukana.

Hänestä voisi olla huijariksi. Hän oli kuullut repaleisia huhuja huijarien maanalaisista killoista, mutta ne oli aina kuitattu hänelle tyhjänä puheena. Isä oli sanonut, etteivät huijarit voineet muodostaa mitään kiltaa, sillä kilta perustui luottamukseen ja jos huijarit puukottivat asiakkaitaan selkään, he tekivät sitä jatkuvasti myös toisilleen. Shark mörähti ajatukselleen isästä. Tämä oli luvannut paljastaa hänelle suuria uutisia, kunhan hän palaisi metsästysretkeltään. Shark oli vasta 18-vuotias, mutta oli tunnistanut isän äänensävystä ja olemuksesta, että kyse oli vaimosta. Elämä tuntui pyörähtäneen niin pyllylleen, että oli vaikea käsittää, että hän oli vielä muutama päivä sitten ollut tavoittelemisen arvoinen poikamies. Nyt se tyttöparka, kuka olikaan, jäisi ilman huippuaviomiestä, millaisena isä oli eittämättä hänet perheelle myynyt.

Shark katseli tuttua ränsistynyttä mökkiä läheiseltä kukkulalta. Silmiin nousi väkisinkin kyyneleitä, kun hän ajatteli siihen liittyviä hyviä muistoja. Kotia hän ei edes uskaltanut kontemploida, sillä hän olisi varmaankin ruennut parkumaan ääneen, niin syvästi hänen tunteensa myllersivät. Hän käänsi kasvonsa kohti tuulta jä lähti tarpomaan alas mäen vastakkaista rinnettä.

                                                                        -Roona-