Disneyn
live-action Aladdinin on ohjannut Guy Ritchie. Pääosissa näyttelevät Will Smith
(Henki), Mena Massoud (Aladdin), Naomi Scott (Jasmine), Marwan Kenzari (Jafar),
Navid Neganban (sulttaani) ja Alan Tudyk (Jagon ääni).
Minua
hämmensi jotenkin leffan epäyhtenäisyys. Kohtaukset olivat kyllä peräkkäin ihan
loogisesti ja tapahtumat seurasivat toisiaan järkevästi, mutta yhdistävä liima
puuttui. Annan kyllä pisteet kaikille hyville elementeille, joita oli käytetty:
a) teen juonti/ tarjoilu oli kiva kulttuurinen juttu samoin kuin minareetti (Al
ja Jasmine sopivat tapaavansa sen varjossa); naitä ei ollut alkuperäisessä, b)
vaikka hahmo itsessään oli typerä, oli luonteva idea antaa Jasminelle
hovineito, c) sulttaani oli paranneltu 2.0 versio, jee ;), d) Aladdinin ja
hengen suhteen syventäminen, e) viittaukset Aladdinin vanhempiin ja Jasminen
äitiin olivat juuri sopivat, f) ajatus siitä, että Jasminesta tulee sulttaani,
g) edelliseen viitaten, enää ei puhuta siitä, että Jasminen tarvitsee mennä
naimisiin 16-vuotis syntymäpäiväänsä mennessä, on pelkästään vaatimus
prinssistä.
Tykkäsin
lavastuksesta ja etenkin puvustuksesta todella paljon. No, Aladdinin ja hengen
puvustus ei ehkä ollut niin nappi kuin kaikkien muiden, mutta kuitenkin. Parhaiten
oli onnistuttu Taikamaton tuomisessa live-action maailmaan. Hahmo oli sama
vanha, mutta se tuotiin uudelle tasolle. Myönnän, että tykkäämiselläni saatoi
olla paljonkin tekemistä sen kanssa miten söpöltä Matto näytti taputtaessaan
tupsuillaan. Sulttaanille oli tehty samantyyppinen kunnianpalautus kuin Bellen
isälle Kaunottaressa ja hirviössä. Vaikka hän oli aika pienessä roolissa, pidin
hahmosta ja näyttelijästä kovasti. Aladdinin katuasunto raunioituneessa
tornissa oli visuaalista parhautta. Se, että Aladdin tunsi tunsi torikauppiaat
nimiltä oli oivallinen keino syventää hahmoa. Tanssikohtaukset olivat hienoja,
joskin pääösanäyttelijöiden suoritukset niissä jättivät toivomisen varaa.
Jafar,
Jafar karkeloi. Voi, Jafar ja Jago minkä teitte. En yhtään ymmärtänyt mikä idea
Kenzarilla (tai ohjaaja Ritchiellä) oli Jafarin suhteen. Hän oli laimea ja
kädenlämpöinen eikä hänen taustatarinalleen tehnyt mitään hyvää, että hän olisi
muka joskus ollut varas. Mielummin tuossa taustaosuudessa olisi voitu vaikka
selittää, miten Jafar on saanut/ oppinut taikuuden. Animaation perusteella olen
aina mieltänyt Jafarin myös taitavaksi ja ovelaksi poliitikoksi. Kenzarin Jafar
haluaa lähinnä hyökkäillä naapurimaihin ja avioliittohalu Jasminen kanssakin
tulee puun takaa. Myös Jago hämmensi minua. Alkuperäisessä se on hyvin selkeä
hahmo: esittää muille tyhmää, mutta Jafarin kanssa on fiksu pikku apulainen. Tässä
nämä roolit oli sekoitettu eikä oikein saanut selvää mikä Jago oli lintujaan.
Ylipäänsä
pääosanäyttelijät ehkä Smithiä lukuunottamatta eivät tunnu hahmottavan elokuvan
kokonaispäämäärää. Siksi se tuntuu fragmentaariselta. Kenties voisimme hieman
osoitella syyttävällä sormella ohjaajaa tässä tapauksessa. Smith vetää hyvän
roolin, kun vauhtiin pääsee. Yllätyin kuitenkin siitä, että hän osaa laulaa
aika huonosti. Arabian öihin hänen äänensä ei sopinut yhtään, siihen olisi
tarvittu joku syvempi ääninen. Mena Massoud näyttelee parheiten kohtauksessa,
jossa Ali heitetään mereen tuoliin sidottuna. Reaktio on niin aidon oloinen,
että kiinnostaa kovasti miten kyseinen kohtaus on kuvattu. Uusi laulu,
Speechless, oli mielestäni hyvä, mutta sen ympärille rakennettu kohtaus oli
tyhmä ja kömpelö. Olin unohtaa, Hengen ja hovineidon romanttinen sivujuoni oli
mielestäni turha.
Kaiken kaikkiaan
leffa oli mukavaa katsottavaa. Voin suositella sitä, mutta vau-efektejä
kannattaa etsiä yksityiskohdista pikemmin kuin kokonaisuudesta.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti