Heippa!
Melania
G. Mazzuccon Mestarin tunnustukset sijoittuu 1500-luvun Venetsiaan. Jacomo
Robusti, Tintorettoksi kutsuttu kunnianhimoinen ja epäsovinnainen taidemaalari,
on valmis uhraamaan mitä tahansa päästäkseen maineeseen. Tintoretton huomion
keskipisteessä on hänen rakastettu avioton tyttärensä Marietta, joka on saanut
opiskella musiikkia ja maalaustaidetta voidakseen sulostuttaa isänsä elämää
tämän rinnalla. Ensin pojaksi puettuna lapsena, sitten tyttösenä ja lopulta
naiseksi kasvaneena Marietta osoittautuu Mestarin unelmien täyttymykseksi ja
parhaiten onnistuneeksi luomuksesksi. Lopulta kuitenkin oppilas opettaa
opettajalleen, mikä tekee elämästä elämisen arvoista.
Ajottain
pidin Mestarin tunnustuksista kovasti, ajoittain se ei resonoinut minulle
yhtään. Mazzucco oli kuvannut mielestäni erinomaisesti taiteilijan sielunelämää
ja luomisvimmaa. Hän kuvaili hyvin miltä maalaminen tuntuu taitelijamestarista,
kaikkea herkkyyttä myöten. Toisaalta minua minua ärsytti välillä itseironian,
itsensä ulkopuolelta katselun tai jonkin sellaisen täydellinen puute. Yleensä
tällaisista menneisyyden muistelun muotoon kirjoitetuista kirjoista nimittäin
löytyy tuollaista, jos ei muuten niin rivien välissä. Etenkin Marcon kohdalla
olis kaivannut toistakin mielipidettä. Onneksi poika sai vähän armahdusta
lopussa. Dominiconkin tapauksessa olisi ollut hauska tietää oliko hän muidenkin
mielestä se äärikuuliainen poika, jona isä hänet näki vai oliko hänessä
enemmänkin särmää. Tykkäsin myös, että Faustinalla ja Jacomolla oli seesteinen
toveruuteen perustuva avioliitto.
Luostarin
varjot on C. J. Sansomin historiallisten Shadlake-dekkareiden ensimmäinen osa.
Kuningas Henrik VIII on irrottanut Englannin kirkon katolisen kirkon vallasta
saadakseen eron vaimostaan. Kuninkaan edustajien tehtävänä on selvittää, miten
luostarilaitoksen suurimmat yhteisöt saataisiin lakkautettua. Kun Scarnsean
luostariin saapunut asiamies löydetään murhattuna, lähettää lordi Cromwell
tarkkanäköisen lakimies Matthew Shardlaken apulaisensa Mark Poerin kanssa
tutkimaan tapausta. Miehet huomaavat munkkien elävän askeesin sijaan
ylellisyydessä ja turmeluksessa. Sitten tapahtuu uusi murha, ja juonien vyyhti
vain paisuu. Kun totuus alkaa paljastua, vaarassa on paitsi Shardlaken henki,
myös hänen vakaumuksensa.
Matthew
on tässä ensimmäisessä osassa vasta 35-vuotias! Näissä on aikahyppyjä, mutta en
ole ajatellut, että näin isoja. Tai siis olen pitänyt Matthewta vanhana. Hän on
kyllä itse auttaa tätä mielikuvaa valittelemalla ikäänsä ja kyttyräänsä. En
tunnistanut munkki Guyta ensin myöhempien romaanien Matthew´n ystäväksi
lääkäri-Guyksi, vaikka kukas muu mauri näissä kirjoissa muka keskeisenä
henkilönä on. Mysteeri, jota Luostarin
varjoissa selvitettiin, oli kiinnostava ja munkit henkilöinä olivat
kiinnostavia ja erilaisia. Vaikka tämä on Flavia-sarjan tapaan sellainen, että
romaaneita ei tarvitsa lukea järjestyksessä, oli mukava saada tietoa Matthew´n
taustasta ja yllättävästi myös Guyn taustasta. Hänet on esitetty myöhemmissä
kirjoissa ”vanhana” ystävänä, joten oletin kai hänen olleen olemassa ikuisesti.
Mutta joo, nyt ymmärrän miksi heidän suhteessa on kuitenkin hintsusti
jännitettä.
Soturin
oppivuodet on Jin Yongin Kotkasoturien tarun ensimmäinen osa. Huikea seikkailu
vie lukijan matkalle lähes tuhannen vuoden takaiseen Kiinaan, pelottomien
wulinin sankareiden, salaperäisiä oppeja vaalivien mestarien ,
miekkailijaneitojen ja taolaisten munkkien maailmaan. Isättömänä syntynyt Guo
Jing varttuu Mongolian aroilla Tsingis-kaanin leirissä, mutta jo ennen pojan
syntymää vannotut valat määräävät hänen elämänsä suunnan. Guo Jing tempautuu
mukaan tapahtumiin, joissa ratkaistaan kokonaisten valtakuntien kohtaloita. Jin
Yong on kiinalaisen wuxia-kirjallisuuden legenda ja Kotkasoturien taru on hänen
kuuluisin teoksensa. Kiinalaiseksi Sormusten herraksi sanottua teosta ja muita
Jin Yongin kirjoja on myyty maailmalla yli sata miljoonaa kappaletta.
Tykkäsin
tästä kovasti. Tyylistä huomasi heti, ettei kyseessä ole länsimainen kirja.
Toisaalta juoneen mukaan pääseminen oli länsimaisellekin helppoa. Kaikki olivat
keskellä taisteluakin todella kohteliaita toisilleen ja ihan aidosti, mikä oli
kyllä virkistävää normaaleihin seikkailukertomuksiin verrattuna. Vastustajan
taitavia liikkeitä ihailtiin avoimesti ja pohdittiin mihin koulukuntaa hän
mahtaa kuulua. Mongolinimistä oli käytetty erilaista transkribointia kuin
Igguldenin Valloittajassa, joten minulla oli vaikeuksia hahmotta etenkin
Tsingisin päälliköistä kuka oli kuka. Myös aikajana oli mongolien osalta hieman
erilainen. Ainakin Börten kidnappaus on tapahtunut vasta kaikkien lasten
syntymän jälkeen, Toluinkin sanotaan olleen vuoden ikäinen sen tapahtuessa.
Todellisuudessa edes vanhin poika Jochi ei ollut syntynyt tuolloin, siksihän
epäiltiin oliko hän Tsingisin poika ollenkaan (Börte siis raiskattiin
kidnappauksen aikana).
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti