Elokuvissa XXXIX: Frozen II

Heippa!

Olen viimeksi nähnyt Disneyn animaation elokuvateatterissa 2008. Se oli Wall-E. Toki olen nähnyt senkin jälkeen ilmestyneitä leffoja mm. telkkarista. Luonnollisesti myös ensimmäisen Frozenin, useampaankin kertaan.

Animaatio on visuaalisesti käsittämättömän upeaa. Visuaalisuus on myös tavallaan ensimmäistä elokuvaa rehellisempää. Uskaltaisin väittää, että Frozen II on keskiverrolle jenkkikatsojalle eksoottisempi, koska ykkösosassa talven kanssa pantiin hieman enemmän överiksi – siinä on selkeitä Winter Wonderland viboja, toki perinteistä tummemmilla höysteillä. Nyt kun leffassa eletään kokonaan syksyn aikaa, on pohjoismainen tuntu paljon autenttisempi. Koivumetsät ja muut luontomme erityispiirteet saavat lisää tilaa. Joskin kiinnitin huomiota siihen, että pohjoisen asukkaat näyttävät enemmän Amerikan alkuperäisasukkailta tai inuiiteilta kuin saamelaisilta. Sen sijaan lopun ylhäältä päin kuvattu kohtaus, jossa porot juoksivat ympyrässä, oli niin aidonnäköinen, että epäilin hetken siihen käytetyn oikeaa kuvaa porotokasta. Pidin muutenkin porokohtauksista ja niiden aitoudesta, vaikka elämiä olikin animaatiolle tyypilliseen tapaan inhimmillistetty esim. isoilla silmillä.

Entä onko siellä uusi Let It Go? Ei varsinaisesti. Elsan ”isot” kappaleet Into the Unknown ja Show Yourself ovat kyllä erinomaisia ja ongelmaksi muodostuu minusta enemmän se, että päätös on tehty yleisön puolesta etukäteen. Into the Unknownia on markkinoitu melkoisen tehokkaasti kuulijoille, kun taas Show Yourselfiä en tiennyt olevankaan ennen kuin näin leffan. Ongelma siis on minusta, että juuri Show Yourself on ajatuksellisesti jatkoa Let It Golle, kun vastaavasti Into the Unknownille parempi paralleeli on For the First Time in Forever. Mutta tämän takia on paljon mahdollista, ettei jatko-osa synnytä uutta Let It Gota. Minä pidin kovasti myös kehtolaulusta, jota Annan ja Elsan äiti heille lauloi. Olafin kappale oli käytännössä sama kuin ekassa leffassa, joskin eri aiheella höystettynä. Kristoffin laulua en oikein tajunnut, vaikka ymmärsinkin animaation viittaukset 90-luvun poikabändimusiikkivideoihin (ovat muuten niin selkeitä, että riittä, jos on nähnyt parikin = eivät siis mitään pikkureferenssejä). Koko kohtaus oli muusta elokuvasta irrallinen, joskin tykkäsin, että Anna palasi omassa – paljon leffaan sopivammassa – laulussaaan Kristoffin sanoihin.

Vesi elementtinä on tärkeä koko juonen kannalta. Siihen liittyviin kohtauksiin onkin laitettu aikaa ja vaivaa. Jo trailerissa osittain nähty kohtaus, jossa Elsa on meren rannalla, on kokonaisuudessaan fantastisen upea. Täytyy tosin sanoa, että Elsa, Disney-prinsessoille hyvin epätyypilliseen tapaan, kesyttää vesihevosensa pakottamalla eikä lempeällä ystävällisyydellä ja ymmärryksellä. (Tämä tarkoittaa siis suitsia ja kuolamia kauniin odottamisen ja syntyneen keskinäisen luottamuksen sijaan.) Asia vain paisti silmään valtavirrasta poikkeavana. Pidän muutenkin ajatuksesta veden muistista.

Elokuvassa oli aika paljon hauskoja vitsejä. Hauskin kohtaus on se, jossa Olaf kirjaimellisesti esittää ensimmäisen Frozenin tapatumat metsässä vankina olleille sotilaille pantomiimina. Ja tietysti sotilaiden johtajan Matiaksen reaktiot siihen olivat mainiot.

Frozenin kakkososa vetää vertoja ykköselle ja tuottaa varmasti iloa kaikille katsojilleen.

                                                               -Roona-