Oli
heinäkuun loppu ja helle helli Suomenniemeä. Mä, Mikko, Jasper ja Lauri oltiin
kokoonnuttu Laurin kämpille ja nautittiin illan lämmöstä parvekkeella. Lasit
oli auki ja kaupungin pehmeä syke kuului vienosti kahdeksanteen kerrokseen. Pöydällä
oli Laurin tyttöystävän Millan tekemään ruokaa ja meidän tuomat juomat. Milla
oli jättänyt meidät viettämään poikien iltaa ja häipynyt oman perheensä
mökille. Mikko oli todennut ruuat nähtyään, ettei Millan meidän takia olisi
tarvinnut vaivautua, pöperöt olivat nimittäin kieltämättä fiininnäköiset. Lauri
nauroi, että ei se teidän takia itseään rasittanutkaan, ruuat oli tehty sen
tulevia blogipostauksia varten ja jonkun täytyi syödä lopputulokset. Toki Milla
oli saanut syyn kokeilla vähän useampaa reseptiä nyt, kun meitä oli täällä
neljä nälkäistä kollia niitä tuhoamassa.
Siinä me
sitten nautiskeltiin jutellen niitä näitä.
"Mites opinnot Eelis ja Jasper?”,
Lauri kysyi lokerohuikkien välissä.
”Mulla on paperit kourassa jossain vaiheessa
syksyllä. Pitäs vaan reipastua ja tehdä roikkuvat nopat ja laittaa
valmistusmisprosessit päälle”, mä vastasin reteesti.
Jasper irvisti. Kaikki me
tiedettiin, ettei sen opinnot ollu kiinni ainakaan puuttuvista nopista. ”Gradun
vääntäminen on huipussaan. Kaipa mä ensi keväänä, täydennän jotain sivuaineita
vielä lisäksi”, se sanoi.
Laurin tuoli keikkui takajaloillaan ja se itse nojasi
käsillään partsin kaiteisiin selkänojan kanssa. ”Meidän Jasper-parkaa. Sun
siskollas oli munaa. Paras pano ikinä.”
Historian opiskelija Jasper kuului
meidän porukkaan sisarensa ansiosta ja Lauri muisti aina mainostaa miten oli
tohon siskoon tutustunut.
”Mitähän
mieltä Milla olis tosta ilmotuksesta”, Mikko pohti.
Lauri palautti ittensä
takaisin neljälle jalalle ja muljautti silmiään. ”Kyllä sille kelpaa, kun
kaikki muut top-10 sijat on sen hallussa. Saan kuulemma turpaan siinä
tapauksessa, jos yhtään kukaan muu bitch kiilaa top kymppiin, Millan omin
sanoin.”
Multa pääsi tässä välissä komea röyhtäys, joka aiheutti käytöstavoilta
tiukemmissa oloissa kasvaneissa kavereissani nyrpistelyä. Mä olin niiden
mielestä kävelevä maalaisklisee, vaikka kotopuolessa mä en ollut halunnut
upottaa käsiäni multaan tai meidän tapauksessa sian paskaan, perheellä kun on
sikala. Tilan käytännön töissä hääriminen ja yleinen traktorilla ajelu ei
kiinnostanu mua tuon taivaallista. Toki mä olisin voinu tilaa jatkaa siinä
tapauksessa, että joku muu tekis kaikki inhottavat työt ja mä olisin pomo,
pehtoori konsanaan.
Mikko
lipitti lasista viiniään. ”Mites emännän etsintä, Eelis? Vieläkö vanhemmat
hönkii niskaan sen suhteen?” , se kysyi.
Ainakin joltain herui vähän
myötätuntoa. ”Ne on luovuttaneet viime aikoina. Eeva on löytäny itselleen
jonkun agrologin, ne on halukkaita jatkamaan ja isäkin on tullu 2000-luvulle
sen suhteen, et tilan voi periyttää tytöllekin”, mä vastasin.
Lauri oli avannut
uuden tölkin, tällä kertaa kaljaa, ja alkanut taas keikkua tuolillaan. ”Sun
isäs on patavanhoillinen. Ootsä ihan varma ettei se oo joku lahkolainen.
Kävitte kuitenki pieninä jossain kinkereissä, et vaan tajunnu, lapsi kun olit.”
Mä istuin Laurin vieressä ja yletin oikein hyvin muksauttamaan sitä reiteen. ”Sä
mitään tiedä. Mäpä kerron teille miten patavanhoillinen ukko oikeasti on.”
Lauri kohautti harteitaan ja muut mumisivat hyväksyvästi.
”Mä en
ollut ite paikalla, mut Eeva kerto mulle tästä. Eeva ja se agrologi Pete oli
ollut meillä. Eeva oli ollu siinä tuvassa saunan jälkeen kuivaamassa hiuksia
niin kuin se aina tekee. Se oli unohtanu oman hiustenkuivaajansa kotiin ja joutu
työskenteleen äitin täysin palvelleella rötisköllä. Joka tapauksessa se
roikotti päätään alas päin, mistä johtuen Pete oli kysyny siltä, että onkohan
tuo hyväks. Ukko oli ihmetelly, et mikäs tuossa, ei tytöllä oo tasapainossa
koskaan vikaa ollu. Vauvaa minä lähinnä, Pete oli menny möläyttään. Siitä
syntykin sitten sievä myrsky ja särö ukon ja tulevan vävyn auvoisasti
alkaneeseen suhteeseen. Isä huusi, et paksuksi menit panemaan ja Eeva huusi
takaisin ja siinä oli yleistä hässäkkää. Lopulta se ikäloppu kuivain päätti
mennä mäsäksi ja päätti draaman siltä illalta polttamalla Eevan käden. Ukko oli
kuulemma leppyny vähän aamuun mennessä, mut Pete joutu vannomaan ikusta
uskollisuutta tai jotain.”
Mun
selostuksen aikana oli kuulunut muutamia naurun hörähdyksiä ja kun mä lopetin,
tuli hiljaista. Mikko nousi ja sanoi menevänsä alas röökille.
”Mulla on muuten
muutama muukin hauska juttu, jotka liittyy tyttöihin ja hiustenkuivaajiin. Mä voin
vähän viihdyttää teitä”, sanoin sitten.
”Ne jutut on kuultu”, Lauri veisteli.
Jasper komppasi sitä. ”Joo, niin on. Eikä nekään ollu mitään priimaa.”
Mä
nakkelin niskojani ja kiskoin itteni parempaan asentoon. ”Näistä te ette tiedä
mitään. Saattepahan nähdä, kuhan Mikko tulee.”
Lauri ja Jasper buuasivat
Mikolle, kun se tuli takaisin ja Lauri totes, et jos se ois vaan pysyny poissa
me vältyttäis nyt kuulemasta Eeliksen naisseikkailuista. Mä hymyilin Laurille
häijysti ja alotin ekan tarinan, joka koski mun lapsuuden ihastusta Jonnaa.
”Jonna
oli coolein tyttö koko meidän ala-asteella. Kaikki me pojat haluttiin sitä
salaa, vaikka oltiin tuskin pyristelty tyttöbakteerikammosta vielä eroon.
Jokainen tiesi, että sillä on yläasteelainen poikaystävä. Se järjesti
kotibileitä, jotka oli kunnollisten vanhempien mielestä pahamaineisia. Joka
tapauksessa kutosluokalla mä sain vihdoin kutsun sen bileisiin, vaikka olin mä
tietty käyny joskus aikaisemmin jo kuokkimassa. Illan aikana mä onnistuin
pääsemään Jonnan kanssa jutulle niin, että me oltiin kahdestaan sen huoneessa.
Mua jännitti perkeleesti, koska mitä tahansa kädestä pitoa tapahtuiskaan, se
ois mun eka kerta. Jonna nojautukin suutelemaan mua ja mä nojauduin kanssa
taakse päin vasten sen kirjoituspöytä-hyllysysteemiä. No, sitä tekelettä ei
ollu tehty kestämään heilumista ja mä sain hyllyn reunalla olevan pinkin pikku
hiustenkuivaajan päähäni. Jonna ja huoneen ovelle sattumalta tullut poikaystävä
sai helvetin hyvät naurut.”
Lauri
hihitteli nousuhumalaisesti. ”Jäi sitten ensisuudelma saamatta.”
Mikon ja
Jasperinkin huulilla karehti hymy.
”Ei ihan niinkään. Myöhemmin illalla, kun
meitä kuskattiin kotiin yks Miia pussas mua suoraan suulle takapenkin
hämärissä.” Mä virnistin muistolle.
Mikko katteli Lauria. ”Sä taidat vetää
kunnon kännit tänään”, se totes paheksuvasti.
Lauri avas vastaukseks uuden
tölkin. ”Eihän tuon sankarin turinoita muuten viitti kuunnella.”
Mä otin
välillä myös huikat omasta juomastani. Jasper tunki suuhunsa jäljelle jääneitä
suolapaloja, mikä oli ihan fiksua sen heikon viinapään kannalta. Myöhäisillan
tuuli puhalsi avoimien ikkunoiden läpi. Mä päätin jatkaa.
”Pikakeuluksella
siihen, kun meikä oli kuustoista. Mä menetin poikuuteni yhelle Minnille.
Älkääkä kattoko mua noin mä aion säästää teidät yksityiskohdilta. Se olikin
sellaista huitomista, että oksat pois. Mut aamulla kun mä heräsin Minni oli
menny suihkuun. Mä siinä vedin bokserit jalkaan ja lähin kattelee. Minni oli
seittämäntoista ja sillä oli oma vuokrayksiö, jota vanhemmat makso. Se oli
jättäny kylppärin oven auki ja mun oli pakko kulkee ohi. Jäin toljottaan sitä tyhmänä,
koska jo vain se kuivas hiuksiaan alastomana ja musta se oli kauneinta mitä olin
ikinä nähny. Kun se tajus, että mä kattelin, se rupes osoitteleen mua sillä
hopeisella föönillä, kun aseella ja löi leikiks. Me onnistuttiin olemaan yhesää
pari viikkoa ja toi jäi meidän ainoaksi kerraksi.”
Mikko
vihelsi hiljaa. ”Menee aina vaan romanttisemmaksi.”
Lauri pyrskähti räkäisesti
huomautukselle. ”Ei olis susta uskonu. Kastelehan suutas välillä, mun pitää
käydä kusella.”
Se rämisteli ylös tuolistaan ja samalla räminällä sisälle. Mä
suoristin itteäni ja viittoilin Mikolle, josko se heittäis mulle yhden
lonkerotölkin. Nappasin sen tyylikkäästi suoraan ilmasta ja Jasper taputti
mulle hyväksyvästi. Lauri tuli takaisin käsissään tarjotin. Siinä oli selkeesti
jälkkäreitä: suklaahippukeksejä ja jotain kakkupaloja.
”Nääkin saa syödä. Milla
vei parhaat palat mukanaan, et me saadaan tyytyä reunuksiin”, se ilmoitti.
Äkkimakea sai kaikkiin neljään liikettä ja mä siirryin viimeiseen juttuun, joka
mulla vielä oli mielen päällä.
”Mä
lasken Maijan ensimmäiseksi vakavaksi parisuhteekseni. Me oltiin tosi
rakastuneita ja yhdessä kolme vuotta. Tää episodi sattu meidän toisena
vuosipäivänä. Maijalla oli jotain riitaa sen kämppiksen kanssa ja kämppis oli
lähteny ovet paukkuen illaks muualle. Parempi toki meille, kun saatiin olla
rauhassa kahdestaan. Siinä me sitten touhuttiin kaikenlaista, kyllä te arvaatte
mitä. Jossain vaiheessa saatiin kuningasidea, että mennään yhdessä kylpyyn. No
mentiin. Mutta paskahalvaus tuli kummallekin siinä vaiheessa, kun Maija
vahingossa potkas kaverinsa seinään jätettyä designhiustenkuivaajaa ja se putos
ammeeseen. Onneksi se ei ollu ylikalliin hintansa väärti siinä mielessä ettei
antanu meille tappavaa sähköiskua ja Maijakin sai säikähdyksen jälkeen syytä
makeaan vahingoniloon. Kämppis sai sellaset raivarit, että sanoi siinä paikassa
ittensä irti koko asunnosta, mut ainakin me saatiin ikimuistonen vuosipäivä.”
Jasper
raapi päätään. ”Sulla on niin läheinen suhde fööneihin, et voisit melkein
kirjottaa siitä self-help-oppaan slash bestseller-romaanin. Miten ois ´Oodi
haikeille hiustenkuivaajille´? Saa käyttää ihan vapaasti.”
Mä unohdin, että
olin ottanut suullisen lonkkua, joten se ryöpsähti kaaressa ulos mun
puuskahtaessa. Kaikki kundit kavahti taakse päin, mut silti ne sai märkää
päällensä. Mua hekotutti.
”Perkeleen Romeo, säästä tollanen vaan niille
tytöilles”, Lauri murahti, vaikka sekin kyllä pidätteli pyrskähdystä. ”Nyt
kyllä aletaan jutteleen jostain muusta, ettei ilta mee ihan reisille."
Kohta me
kuultiin kolinaa eteisestä ja piakkoin Milla ilmestyikin parvekkeelle kyselemään
saako liittyä seuraan. Se oli joutunu yllätyshatkaan mökiltä, kun jotku
sukulaiset oli halunnu viettää romanttisen illan keskenään. Me otettiin se
remmiin ja jatkettiin pimenevää yötä.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti