Raivioaukealla (Kleio 4)

Moikka!

Kleio siirtyy muiden pitkien jatkisten tapaan ainakin vuoden mittaiselle tauolle. Katsotaan tulevaisuudessa onko minulla enää ideaa jatkaa tätä. Toisaalta edellisen ja tämän julkaisun välilläkin näkyy olleen 7 kuukautta, siis viime vuoden toukokuussa olen viimeksi julkaissut Kleioa.

Kylässä oli paikallisarkisto, jossa Kleio päivittäin opiskeli. Ajoittain hänet haettiin lähikyliin tai jopa kaupunkiin tutkimaan omaa kyläänsä koskevia asiakirjoja, jotka oli sijoitettu niihin. Tänään hän aikoi kuitenkin kohdistaa kaiken opiskeluintonsa Narin, joka oli vastikään herännyt ja lusikoi nyt suuhunsa äidin tarjoamaa ruispuuroa. Leivän palaa nakerrellessaan Kleio pohti mitä kaikkea kysyisi pojalta. Hän oli jo ajatellut sanovansa vanhemmilleen, että tahtoi näyttää Narille lähiseutuja. Sillä syyllä he voisivat mennä metsään ja puhella rauhassa kenenkään häiritsemättä ja salakuuntelematta. Nar kiitteli äidin aamiaistarjoilua todeten, että harvemmin tällaista sai. Kleio hymyili. Ainakin se sopi hyvin Narin kulkurin peiterooliin.

He käyskentelivät lähimetsässä. Kleio kulki edellä ja johdatti heitä kohti pientä raivioaukeaa. Nar oli ottanut tavaransa mukaan, vaikka hänen teki kovasti mieli jäädä vielä toiseksikin yöksi kiinteän katon alle. Pitäisi kysyä Kleiolta myöhemmin onnistuisiko se. Aukea oli täynnä pehmeää ruohoa ja kukkamättäitä. Muutama jänis puputti korsia häiriintymättä parin aseettoman ihmislapsen saapumisesta niiden valtakuntaan. Nar istui ja huilutteli jalkojaan ruohikossa. Kleio teki itselleen paikan Narin huopamytyn päälle, jonka poika oli huolettomasti viskannut viereensä. Kumpikin veti sisäänsä kesän huumaavaa tuoksua ja nautti siitä hetken aivan hiljaa. Jänöt lopettivat ruokahetkensä ja pomppivat pois omia menojaan. Kleio ja Nar olivat kaksistaan aukealla.

”Kerro minulle jotain Sateresta”, Kleio aloitti. 

Nar heilutteli ruohonkortta, jonka oli ottanut suuhunsa. 

”Se on hieno kaupunki, jota ei juuri päässyt näkemään. Meidän piti pysyä temppelissä koko ajan. Jos lähetettiin hoitamaan jokin asia, oli hoidettava vain se ja tultava heti takaisin. Joskus olin ihan varma, että he mittasivat aikaa tiimalaseilla”, hän selitti. 

”Olitko sinä kotoisin Sateresta?” 

Nar puri korren päätä. ”Siitä läheltä. Minä olin isän ja äidin ainoa poika, eivätkä he hyppineet riemusta, kun kävi selväksi, että olin muusien valittu. He olisivat tarvinneet minua oman tilan töihin ja jatkajaksi, mutta velvollisuus oli luovuttaa minut viisi vuotiaana temppelille.” 

Muistot kipristivät hänen ilmeensä kirpeäksi. Kleio näytti miettiväiseltä.

”Kalliope siis otti sinut toteamisseremoniassa?” 

Se oli enemmänkin toteamus, sillä Nar oli jo kertonut olevansa Kalliopen pappi. Merkki lapaluussa ei itsessään osoittanut mille muusalle syntynyt lapsi kuului, se selvisi vasta toteamisseremoniassa luetuista enteistä. 

Nar nyökkäsi ja avasi vuorostaan suunsa: ”Oliko sinulla nimeä ennen kuin tiedettiin, että kuulut Kleiolle vai arvasivatko vanhempasi vain oikein?” 

Kleio kohautti harteitaan. ”Oli minulla jokin lempinimi, mutta pienokaista on helppo kutsua vain vauvaksi ja vanhempani päättivät heti, että nimeävät minut ennen pitkää muusani mukaan.” 

Nar tuhahti. ”Minusta vain oli huvittavaa ajatella, että kaikki Kleion papittaret olisivat nimeltään Kleio. Siinä tulisi paljon sekaannuksia ja yhteentörmäyksiä.” 

Vaikka mielikuva törmäilevistä papittarista pyrkikin naurattamaan, Kleio pahastui hieman.

”Minun kylääni ei ole koko sen tunnetun historian aikana syntynyt yhtään merkittyä ennen minua. Ja minä satuin kuulumaan vielä yhdelle kolmesta suurimmasta. Idunissa, se on seuraava iso kylä täältä pohjoiseen, on syntynyt yksi poika, mutta hänkin kuului vain Thaleialle. Tiedän, että Satere on suuri kaupunki, joten siellä ja sen läheisyydessä syntyy merkittyjä varmaan vuosittain”, hän sanoi harmistuneena. 

Nar pyörähti mahalleen ja kuikuili tyttöä lepyttelevästi. ”Täällä ei varmaan tapahdu väärinkäsityksiä, joo. Mikä sen pojan nimi muuten on?” 

Kleio hymähti. ”Thal. Harvemmin Iduninkaan merkittyjä syntyy. Ja ennen kuin kysyt, en ole tavannut häntä lukenut vain nimen papereista.” 

Jälleen muutama vemmelsääri oli tullut syömään. Nämä olivat kuitenkin eri eläimiä kuin aikaisemmat.

”Oletko opiskellut koskaan yleishistoriaa?” Nar tiedusteli. 

”Enpä juuri. Kuten voit arvata täällä ei ole opettajia ihan vilisemällä. Harva on kiinnostunut suuresta maailmasta paitsi jos se sattuisi tuomaan tänne sodan. Sitten kaikki kyllä valittaisivat”. 

Kleio raapi kyynärpäätän, johon hyttynen oli varmaan pistänyt. Leppeä tuuli puhalsi aukean läpi leyhyttäen heidän kummankin hiuksia. Nar pohdiskeli hiljaa itsekseen, että näihin ihmisiin verrattuna hän oli aina elänyt sivistyksen keskellä. Se ei ollut mikään yrmeä ja ylenkatsova ajatus, mutta takapajuiset kylät olivat olleet hänestä tähän asti vain ruma stereotypia, jolla Sateressa kiusattiin kylistä tulleita poikia. 

”Kleion papit kertoivat, että tiettynä aikana merkittyjen syntymiä kertyy tietylle maantieteelliselle alueelle hyvinkin paljon. Ne kasautuvat” Nar sanoi. ”Sitä on kuulemma pystytty tutkimaan jotenkin, se hieno termi meni minulta vähän ohi. Mutta minä luulen, että se tarkoittaa, että täälläkin on joskus syntynyt enemmän meikäläsiä.”

Kleion päässä surisi. Narin esittämä tieto oli todella mielenkiintoista eikä hän ollut koskaan ajatellut tuota mahdollisuutta saatikka kuullut moisesta. Hän yritti suhteuttaa sitä kaikkeen aikaisempaan tietoonsa. 

”Meidän kylämme on perustettu parisen sataa vuotta sitten. Sitä ennen sen paikalla oli tällaista metsää kuin meidän ympärillämme nyt. Idunin aatelissuku sai nämä maat ja perusti kyliä, joihin asutti alustalaisensa. Mutta ei niissä alustalaisissakaan arkistojen mukaan ollut yhtään merkittyä”, hän puheli osittain itselleen, osittain Narille. 

”Jos muistan oikein kasauma on viimeksi ollut näillä main viitisensataa vuotta sitten. Tai niin kleiolaiset ainakin opettivat meille muille Sateressa. Joten kyläsi on liian nuori muistamaan sitä”, Nar vastasi vaikkei mitään varsinaisesti oltu kysytty.

Aurinko meni hetkeksi pilveen. ”Nar, osaatko sinä tehdä jotakin hyödyllistä? Tarkoitan sinähän olet kotoisin maatilalta. Haluaisin, että jäisit, mutta kukaan ei ota sinua vain nurkkiin pyörimään. Vetelehtijät varastavat kuten täällä tavataan sanoa”, Kleio jatkoi varjon aiheuttaman pienen vilun väreen jälkeen. 

Nar naurahti sisäänpäin. ”Tietysti minä osaan. Ei meistä temppelissä mitään hemmoteltuja kaupunkilaispoikia kasvatettu.” 

Hän oli salaa onnellinen, että tyttö oli ottanut asian esille eikä hänen tarvinnut nöyristellä. Iloinen pilke oli kimmahtanut Kleion silmiin. 

”Siinä tapauksessa voit asua meillä jatkossakin. Pikkutöitä löytyy jokaiselta kyläläiseltä jatkuvasti.” 

Hän mietti jo innostuneena kuinka paljon voisi vielä pojalta oppia merkityistä ja ennen kaikkea itsestään.

                                                              -Roona-