Elokuvissa L: In the Heights

 Heippa!

Voin kuvitella, että In the Heights on näyttänyt upealta jossakin Broadwayn teattereista. Elokuva ei ole häikäisevä, mutta onnistuu joissain kohdin erinomaisesti. Usnavi omistaa pienen kulmakaupan ja haaveilee muutosta kotisijoilleen Dominikaaniseen tasavaltaan ja isänsä baarin avaamisesta uudelleen. Nina palaa Standfordista haluten keskeyttää opintonsa. Benny työskentelee Ninan isän taksifirmassa puhelunvälittäjänä. Vanessa tahtoo pois Washington Height´sta keskustaan kohti muotikoulua. Päärooleissa nähdään Anthony Ramos (Usnavi), Leslie Grace (Nina), Corey Hawkins (Benny) ja Melissa Barrera (Vanessa). Musiikki, sanat ja alkuperäinen musikaali ovat tietysti Lin-Manuel Mirandan käsialaa.

Joku arvostelija kirjoitti, että In the Heights juhlii ennen kaikkea latinojen kulttuuria. Siinä hän on aivan oikeassa. Tarina oli minusta aika köykäinen elokuvalle (siksi ajattelinkin, että se toimi paremmin teatterissa, jossa selkeät kohtausvälit ovat luonnollisempia). Lähiötä ja New Yorkia polttava kuumuus on tärkeä elementti juonessa ja siitä puhutaan paljon, mikä laittaakin ihmettelemään miten vähän sen näyttämiseen on panostettu. Kyllähän ihmisillä on niitä pieniä käsituulettimia tai he löyhyttelevät itseään viuhkoilla ja valittavat lämmöstä, mutta hikeä valkokankaalla ei nähdä. Ymmärrän toki, että kyse on omiaan tukevan lähiöyhteisön kuvauksesta eikä tässä halutakaan tarttua mahdollisiin synkempiin puoliin (kuten huumeiden käyttöön tai rikollisuuteen), mutta helteen huomioiminen toisi vähän terää tarinalle.

Pidin kovasti värikkyydestä ja latinojen elämäntyylin kuvauksesta. Sonnyn paljastuminen paperittomaksi maahanmuuttajaksi oli kiinnostava sivujuonenkäänne. Ja viehkosti esitetty, sillä minulta ensimmäinen vinkki meni ohi. Ajattelin, että Sonnyn isän viittaus siihen, että tämän palkka pitää maksaa käteisenä tarkoitti vain verojen kiertämistä (koska suomalaisena tämä on se, joka tulee mieleen pimeänä maksamisesta, ei suinkaan se, ettei sulla olisi henkilöpapereita). Samoin hienovaraisesti kuvattiin latinoihin kohdistuvaa rasismia. En siis tarkoita, että Ninaan Standfordissa kohdistunut rasismi olisi ollut hienovaraista, mutta elokuva ei tyrkyttänyt sitä katsojan naamalle, vaan luotti, että tämä löytää sen itsekin. Kehystarinaidea ei ollut huono, mutta henkilökohtaisesti en tykännyt siitä, koska se ei lopulta johtanut mihinkään (minusta olisi ollut hauskaa, jos Usnavi olisi päässyt baarimikoksi Dominikaaniseen tasavaltaan).

Näyttelijöistä tykkäsin eniten Bennyn esittäjästä. Miranda on aikoinaan näytellyt Usnavia itse lavaversiossa ja jotenkin minusta tuntui, että kirjoittanut myös roolin itselleen (ja varmasti omista elämänkokemuksistaan). Joka tapauksessa Ramos jää pikkiriikkisen roolinsa jalkoihin. Kumpikaan pääosatytöistä ei sykähdyttänyt minua aluksi, mutta he nousivat kivasti loppua kohden. Suurista musikaalikohtauksista pidin kaiken kaikkiaan paljon. Etenkin abuela Claudian `hautajaiskohtaus´, jossa ihmiset tulivat muistamaan häntä kynttilöiden kanssa, oli koskettava ja pidin, että se kappale oli (lähes) kokonaan espanjaksi. Usnavin erikoisen nimen syntytarina oli huvittava.

In the Heights on oikein mainio kesäleffa. Värejä, iloa ja draamaa riittää. Suosittelen nautittavaksi popkornin ja hyvän leffaseuran kanssa.

-Roona-