Heippa!
” We will not starve for lack of wonders, but from
lack of wonder.”
Supernova
on tarina miesparista, jonka toinen osapuoli on sairastunut etenevään
dementiaan. Pääosia näyttelevät herkästi Colin Firth ja Stanley Tucci.
Elokuva
on kahden miehen show – hahmojen Samin ja Tuckerin sekä näyttelijöiden Firthin
ja Tuccin. Tuckerin dementia on jo siinä vaiheessa, että hän saattaa lähteä
haahuilemaan tietämättä, minne on menossa tai missä ylipäätään on. Pari lähtee
viimeiselle asuntoautomatkalleen Britannian kauniille maaseudulle. Suuntana
ovat rakkaat paikat, joissa on vierailtu ennenkin ja määränpäänä Samin siskon
Lillyn koti. He katselevat tähtiä ja riitelevät kuin vanha aviopari vain voi
(he eivät ilmeisesti kuitenkaan ole naimisissa tai sitten vain Sam käyttää
sormusta). Lopulta Samille selviää totuus: Tucker haluaa päättää elämänsä ennen
kuin sairaus vie hänen muistinsa kokonaan.
Paljon
slashia lukeneena – sekä ficcejä että originaaleja – sydämeni suli heti
ensimmäisessä kohtauksessa, jossa Sam ja Tucker nukkuivat söpösti lusikassa.
Kokonaisuudessa ei nähdä dramaattisia eleitä, suuret aiheet, sairastuminen ja
suunniteltu itsemurha puhuvat puolestaan. Ja ennen kaikkea puolestaan puhuu
rakkaus, jota Sam ja Tucker selvästi tuntevat toisiaan kohtaan. Firth ja Tucci
antavat pienin ja arkisin liikkein ymmärtää, kuinka paljon Sam ja Tucker
toisistaan välittävät. Pidin kovasti ensimmäisestä suutelukohtauksesta, jossa
taidettiin pussailla poskia ja Tuccin kaljua 😉. Kaksikon koira Ruby on suloinen ja
selviääkin, että Tucker on hankkinut sen Samille (ilmeisesti seuraksi ja
lohduksi sen jälkeen, kun hän itse on kuollut, mikä kyllä oli surullista).
Tykkäsin myös siitä, että kaksikon menneisyyttä valotettiin vain sopivissa
määrin. Oli hauska yllätys, että Tucker oli aikoinaan tullut Yhdysvalloista.
Maisemat
miellyttivät minua eivät vain kauneutensa vuoksi vaan myös kuvaustavan takia.
Ne korostivat ihanasti elokuvan tietynlaista road trip luonnetta. Muutaman
freimin rajaus jäi myös erityisesti mieleeni. Suosikkini oli kohtaus, jossa
Tucker on pudottanut päivällislautasen, istuu tuolilla ja häntä kuvataan
oviaukon läpi olohuoneesta käsin. Sam istuu kuvan ulkopuolella (kameran takana)
sohvapöydällä. Pidin myös erityisesti jostain syystä Tuccin puvustuksesta,
vaikka kaikki leffan henkilöt pukeutuvat aivan tavallisiin vaatteisiin. Elokuvan
nimi liittyy Samin ja Tuckerin yhteiseen tähtiharrastukseen ja se selitetään
kauniisti Tuckerin ja hänen kummityttönsä Charlotten välisessä kohtauksessa.
Suosittelen
elokuvaa lämpimästi. Se on raskaasta aiheestaan huolimatta kaunis ja
lämminhenkinen. Pääosanesittäjien roolisuoritukset ovat hienot ja kestokin on
lyhyt, vain puolitoista tuntia. Lyhyessäkin ajassa voi kuitenkin kertoa
koskettavia tarinota.
PS.
Supernovan traileri on erinomainen. Jos siis et halua jostain syystä katsoa
koko leffaa, niin katso ainakin se
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti