Mietteitä kirjasta LXIX: Hyviä enteitä ja Talouden taito

 Heippa!

Maailmanloppu tulee lauantaina. Ensi lauantaina. Juuri ennen päivällisaikaa, kirjoitta noita Agnes Nutter tarkoissa ennustuksissaan. Tämä harmittaa demoni Crowleyta ja hänen ´vihamiestään´ enkeli Aziraphalea, jotka ovat vuosituhansien aikana tavallaan tykästyneet maailman menoon. Mutta miten estää maailmanloppu? No, siten että pysäyttää Ilmestyskirjan ratsastajat, värvää noidanmetsästäjien armeijan ja nististää itse Antikristuksen. Joka on mitä miellyttävin yksitoistavuotias nuorimies. Ja joka on vahingossa päässyt katoamaan… Hyviä enteitä on fantasiakirjallisuuden supertähtien Neil Gaimanin ja Terry Pratchettin vuonna 1990 kirjoittama ratkiriemukas maailmanlopun visio. Kulttiklassikko on nyt suomennettu uudelleen.

En ole nähnyt Amazon Primen Good Omens -sarjaa, mutta roolitusten perusteella odotin, että Aziraphale ja Crowley olisivat olleet kirjassa vähän enemmän mukana. Ymmärrän toki myös miksi Sheen ja Tennant ovat halunneet lähteä mukaan, onhan tarina kaikkiaan hyvällä tavalla varsin päätön. Tykkäsin kovin paljon Anathemasta ja Newtonista ja olisin halunnut tietää enemmän, mitä heille loppujen lopuksi kävi. He kaiketi päätyivät yhteen. Minun oli vähän vaikea hahmottaa noita välijuonia, joissa hypittiin kaiken maailman liikemiesten ja toimittajien kyytiin, kunnes tajusin, että ne siis olivat lihallistuneet Ilmestyskirjan ratsastajat. Oli ihan ovelaa kritisoida Nälänhädän kautta kaikkia nykyajan laihdutushömpötyksiä ja tietysti parempi niin kuin rueta… öhm… naureskelemaan oikeasta nälänhädästä kärsivien kustannuksella.

Talouden taito on kirjoitus omaisuuden, etenkin kodin ja yksityisomaisuuden, taitavasta hoitamisesta. Ksenofon (n. 430-355 eKr.) kuvaa siinä opettajansa Sokrateen pohdintoja taloudenhoidosta keskusteluissa muutamien ateenalaisten kanssa. Esille tulevat tärkeät taloudenhoitoon liittyvät teemat, kuten omaisuuden hoito ja kasvattaminen, hyvä johtajuus, aviopuolisoiden erilaiset tehtävät, pätevän työntekijän ominaisuudet ja järjestyksen merkitys. Talouden taidossa tarkastellaan elävästi muun muassa vaimon ja miehen suhdetta, emännän ja tilanhoitajan ohjaamista työhönsä sekä maatyön käytäntöjä. Onnistuakseen nämä kaikki edellyttävät taitoa hallita asioita järkevällä tavalla. Teos sisältää myös laajan johdanto-osan, jossa esitellään Ksenofonia, hänen tuotantoaan ja elämää antiikin Kreikassa.

Antiikin dialogit ovat minusta yleisesti ottaen aika mukavaa luettavaa, niin tämäkin. Sokrates, Kritoboulos ja Iskhomakhos ovat mielenkiintoisia kirjallisia hahmoja (ensin mainittu luonnollisesti myös historiallinen). Ehkä en maatilaa lähtisi tämän teoksen perusteella perustamaan edes Välimerelle, vaikka helpolta Iskhomakhos viljelyn saa kuulostamaan. Enkä tarkoita fyysisen työn kannalta, koska tässä tapauksessa sen tekivät tietysti orjat, mutta muutenkin. Vähän on sellainen meininki, että kun osaa kuopan kaivaa ja puun siihen istuttaa niin on hedelmätarhuri. Maanviljely esitetään jopa rentouttavana tapana hankkia elantonsa. Mitäköhän nykyviljelijät tästä olisivat mieltä? Dialogiin sisältyy myös hauska, joskin ihanteellinen kuvaus kreikkalaisesta avioelämästä. Ihanteellinen siis siinä mielessä, ettei avioparin keskuudessa esiinny ristiriitoja.

-Roona-