Moikka!
Lee
Danielsin elokuva seuraa Holidayn uraa ja kuinka Yhdysvaltain huumevirasto
maalitti häntä. Keskeisenä on peiteoperaatio, jota johtaa musta agentti Jimmy
Fletcher, johon Holidaylla oli myrskyisä suhde. Pääosaa esittää
Oscar-ehdokkuuden arvoisesti Andra Day. Muissa osissa nähdään Trevante Rhodes
(Jimmy Fletcher), Garrett Hedlund (Harry Anslinger, FBI:n huumeyksikön
johtaja), Miss Lawrence (Miss Freddy, Lady Dayn puvustaja), Erik LaRay Harvey
(James Monroe, Billien aviomies), Dusan Ducik (Joe Glaser, bändin saksofonisti)
ja Da´Vine Joy Randolph (Roslyn, Billien ystävätär).
Andra
Day vetää upean roolin elokuvassa, joka jää kokonaistarinaltaan hieman
juonettomaksi. Leffan episodimaisuudesta tulee ajoittain mieleen
musiikkidokumentti samoin kuin pitkistä ja suhteellisen löyhästi leikatuista
laulukohtauksista. Day kyllä laulaa upeasti ja maneeraa Holidayta uskottavasti,
mutta kohtaukset olisivat saaneet olla jollain tapaa napakampia ja yllättävää
kyllä olisin toivonut näkeväni yhden montaasi, jolloin useampi Holidayn kappale
olisi päässyt leffassa esille.
Minun
oli yleisesti vähän vaikea päästä perille, mikä leffan fokus oli. Aivan alussa
näytti siltä, että leffa keskittyisi Strange Fruit kappaleeseen ja sen
taipaleeseen Holidayn uralla ja sitä kautta kenties mustien oikeuksien
liikkeeseen. Aika pian siirryttiin kuitenkin Billien huumeiden käyttöön, josta
huumevirasto halusi hänet käräyttää ja sillä tavoin hiljentää lopullisesti.
Mukaan tulivat Jimmy Fletcher ja muut. Välillä käytiin puhtaan
elämänkertaelokuvan puolella, jossa tarkoituksena on yksinkertaisesti kuvata
henkilön elämä syntymästä kuolemaan. Juonellisia huippukohtia oli äärimmäisen
vaikea hahmottaa, kun ei tiennyt mikä oli varsinainen pääjuoni. Toinen tästä
johtuva ongelma oli, että luulin leffan jo useammassa kohdassa loppuvan (siis
sellaisissa, jossa se tuntui mielestäni draaman kannalta luontevimmalta) ja
sitten se vain jatkuikin. Siitä tuli tunne, että tämä vain jatkuu ja jatkuu
eikä lopu ikinä.
Billien
kokaiinin vieroitusoireisiin ei viitattu kuin hänen ollessaan vankilassa ja
sairaalassa. Hän oli kuitenkin aika ajoin useammankin kuukauden käyttämättä,
mutta oletan ettei tähän puoleen vain oltu haluttu keskittyä. Hän kyllä
varoitti Jimmyä huumetripin jälkeen tulevasta huonosta olosta, mutta se on
kaiketi vähän sama kuin varoittaisi ryyppääjää laskuhumalasta/ krapulasta.
Elokuvassa
on runsaasti valatavan kiinnostavaa aineistoa. Esimerkiksi yleisön reaktio
Strange Fruitiin esitettiin hurjan positiivisena. Oliko se sitten todella sitä
vai halusiko Daniels vain saada aikaa kunnon kontrastin Anslingeria vastaan,
mene ja tiedä. Mustien välisiä konflikteja kuvattiin hyvin ja sitä, kuinka
Holiday sai kritiikkiä myös omiltaan, joskus sitä kaikkein kovinta. Eniten
pidin siitä, että mustien FBI:n työntekijöiden ei koskaan näytetty menevän
hissillä tai portaita alas ja silti katsoja ymmärsi heti, että heidät oli
sijoitettu kellariin. Ajoittaisista aidoista arkistopätkistä pidin myös.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti