Heippa!
Sammal sattuu saappaaseen
harmaa hiiri vilahtaa mättään
alle
Heiveröinen varpu yrittää
kannatella
suurta pyöreää pisaraa,
loisketta
Metsän puut kuin
marmonritemppelin pylväät
Raikkaudessa voi haistaa
vapauden
´Elää ja antaa elää
Napata kiinni putoavasta
lehdestä
kaukana vaaksa vaarasta/
Yhdessä tuijottavat silmät
pimennosta
Kuminen kenkä, ettei kastu
jalka
kevät kallistui kesän kautta
syksyksi
Jäniksellä on musta hännänpää
ja vielä viholliselta piilottava
väritys
Nostaa katseensa pilviin ja
niihin kurottaviin latva-aukkoihin
Kori kantaa kyynärvarressa
kurkistus, viilto, sieni mukaan
pohjalle
Ikipetäjät kohoavat pilareina
kai ne ovat vaka vanhoja
kuten kulmikaskasvoinen
Väinämöinen
Metsänpohjan ristikko on kaunein
mosaiikki
ilo loikkiin kannolta kannolle
Hiljaisuus ei ole hiljaisuutta
iho imee kosteuden, kaikki
äänet
Varma on vain minä ja luonto
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti