Vaaleansininen pehmolohikäärme (osat 1-5, AvengersAU!-fanifiktio)

Heippa!

Disclaimer: Disney ja Marvel omistavat Avengersin hahmot ja maailman. Tämä on fanifiktiota, jossa juoni on omani, muu tunnistettava kuuluu Disneylle ja Marvelille. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.

A/N: AU tulee sanoista alternative universe ja tarkoittaa käytännössä tuttujen hahmojen käyttämistä ja heidän luonteidensa pääasiallista samana säilymistä. Sen sijaan ympäröivä maailma ja hahmojen taustat ovat saattaneet muuttua kirjoittajan mielen mukaan. Tässä raapalesarjassa hahmot eivät ole supersankareita vaan tavallisia 20-30-nuoria.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

1. (100) 

Steve istui muuttolaatikoittensa päällä ja pohti, mihin tavarat olisi järkevä sijoittaa. Matka New Yorkiin oli sujunut mallikkaasti ja vanhemmat olivat auttaneet häntä saamaan isot huonekalut oikeille paikoilleen. Sen jälkeen hän oli kiitellen hätistänyt äidin ja isän pois, jotta saisi rauhassa asettua uuteen kämppäänsä. Steve oli tyytyväinen, vaikka kolmannen kerroksen asunto olikin aika pieni. Uusi alku Nykissä jännitti häntä, mutta olisi varmasti hyvästä. Steve nousi ja alkoi laskostaa vaatteitaan ulos laatikoista ja kaappiin. Hän tiesi, että hänen pitäisi vielä löytää töitä, mutta hänellä oli jo muutama tapaaminen sovittuna. Ehkä hän saisi pian myös tuttuja, kenties uusia ystäviäkin. Hymy karehti hiekkablondin huulilla.

2. (150) 

Oli kulunut viikko ja Steve oli juuri tulossa työhaastattelusta, kun törmäsi päistikkaa ruskeatukkaiseen komistukseen kotitalonsa ala-aulassa. Paperit lipesivät Steven käsistä ja hän kirosi kevyesti. 

”Olen pahoillani”, ruskeatukka sanoi auttaessaan häntä keräämään ne. 

”Eipä mitään”, Steve vastasi hampaidensa välistä. 

Miehen sanat kuulostivat vilpittömän sijaan jopa hieman ylimielisiltä. ”En ole muuten tainnut tavata sinua ennen. Asutko täällä?” 

Olisit saattanut, jos katsoisit eteesi, Steve ajatteli piikikkäästi. ”Joo, muutin viikko sitten kolmanteen kerrokseen”, hän tyytyi sanomaan. 

”Tony Stark.” Komistus tarjosi kättään. 

Steve tarttui siihen. Kädenpuristus oli luja. ”Steve Rogers.” 

Tony hymyili koko häikäisevän valkealla hammasrivillään. ”Minä asun ylimmässä kerroksessa.” Hän teki paljon puhuvan eleen kattoa kohti. ”Sinun pitää ehdottomasti tulla käymään joku päivä.” 

Steve oli täysin hämmentynyt asioiden saamasta käänteestä eikä ehtinyt saada sanaa suustaan, kun Tony jo kiireeseen vedoten hyvästeli hänet. Ruskeatukka meni menojaan ja Steve ei voinut muuta kuin todeta – perhosia vatsassaan – juuri tutustuneensa yläkerran Tony Starkiin. Hän harppoi rappuset ylös ovelleen.

3. (250) 

Steve otti jääkaapista cokistölkin ja hänen mielensä tyyntyi hieman. Olihan se oikeastaan kiva, että naapurissa asui komistuksia. Mutta hetkinen, eikö ylimmässä kerroksessa ollut vain yksi asunto. Hän istahti keittiöjakkaralle. Pieni muistin kaivelu auttoi. Kyllä, niin asia oli ja kyseessä oli vielä hitoikseen tyylikäs penthouse. Sen Steve oli saanut selville tehdessään taustatyötä oman kämppänsä vuokraamista varten. Hänen ryhtinsä nuupahti. Tonyn täytyi olla varakas asuakseen siellä. Ja varakkaat komistukset olivat aikalailla hänen saavuttamattomissaan. Ehkä hän voisi googlata Tonyn ja katsoa mikä tämä oli miehiään. 

Steve lampsi sohvalle ja avasi läppärinsä. Hänen järkytyksekseen Google tiesi jopa Tonyn osoitteen – joskaan tuo osoite ei sijainnut talossa, jonka kolmannessa kerroksessa Steve kökötti vaan pilvenpiirtäjässä keskikaupungilla. Mies oli rikas: hän oli perinyt suuren teknologiayrityksen isänsä kuoltua muutama vuosi sitten. Sen verran kuin Steve sai selville nuoriherra Stark näytti osallistuvan yrityksen kaikkiin pr-, edustus- ja hyväntekeväisyystapahtumiin, mutta päivittäisen toiminnan pyörittäminen oli muiden harteilla. Lisäksi Tony oli tunnettu playboy; jokaisessa kuvassa hänellä oli käsipuolessaan eri tyttö, joskin huhuttiin, ettei hän ollut pelkästään tyttöjen perään. Steven selkäpiitä puistatti ja kihelmöi yhtäaikaisesti. Miksi ihmeessä tällainen mies oli edes pyytänyt häntä `käymään joku päivä´. Hän sanoo niin varmaan melkein kaikille, Steve varmisteli itselleen. Tai siis, sanoo jotain tuontyyppistä. Tuskinpa hän edes muistaa minua huomenna. 

Steve sulki tietokoneensa kannen. Hänen pitäisi keskittyä työpaikan löytämiseen eikä mihinkään sattumalta kohdattuihin komistuksiin, jotka sattumalta kuuluivat Ison Omenan rikkaimpiin miehiin. Olisi vain hyvä, jos häntä ei koskaan kutsuttaisi vieraaksi yläkerran penthouseen. Steve nyökkäsi varmemmaksi vakuudeksi. Hän nousi ja lähti katsomaan mitä ruokaa jääkaapista löytyvistä aineksista voisi laittaa.

4. (150) 

Seuraavana päivänä Steve saapui kotiin vasta illalla. Hän oli erään isänsä entisen luokkakaverin toimistossa käytyään päättänyt jäädä katselemaan nähtävyyksiä – siis niitä jotka saattoi nähdä ilmaiseksi. Central Parkissa oli vierähtänyt useampi tunti. Hän oli jopa hölkännyt hieman, vaikka se olikin ollut epämukavaa siistissä asussa. 

Oven edessä oli lappu, jota oli kaiketi yritetty työntää sen alta. Steve poimi taitetun paperin mukaansa ja meni sisään. Hän avasi taitteen nojaten keittiösaarekkeeseen. 

Steve, luokseni tulee muutamia ystäviä perjantaina. Tulisitko silloin käymään? Esittelen sinut kaikille. 

Tony (yläkerrasta) 

Steve luki lapun muutamaan kertaan läpi. Allekirjoitus näytti siltä, että Stark olisi voinut tehdä sen, mutta varsinaisen viestin käsiala oli naisen. Hänellä on sittenkin tyttöystävä, Steve aprikoi. Ehkä juuri tyttöystävä oli Tonyn kerrottua törmäyksestä kohteliaisuudesta ehdottanut, että Steve todella pyydettäisiin käymään. Pitäisikö hänen mennä? Viesti tuntui kyllä ylimieliseltä. Eihän mies edes tuntenut häntä ja aikoi jo esitellä kaikille. Steve heitti lapun tasolle, pyristeli irti nihkeistä vaatteistaan ja lähti suihkuun.

5. (300) 

Perjantai-iltana kello seitsemän Steve hikoili penthousen oven takana. Hän oli saanut uuden viestilapun, johon oli yksinkertaisesti kirjoitettu vain kellonaika, ilmeisesti koska Tony oli tajunnut unohtaneensa sen ensimmäisestä. Hänellä oli kädessään halpa viinipullo, ei sillä, että isäntä tekisi mitään punaisella litkulla, mutta osoittihan sen tuominen kohteliaisuutta. Steve soitti ovikelloa. Joku rymisteli eteiseen ja pian Tonyn virneiset kasvot olivat hänen edessään. 

”Hei, Kolmoskerros. Tule sisään sieltä”, hän sanoi rennosti. 

Steven mahaa kouraisi kutkuttavasti. Eteisessä oli myös valkoiseen t-paitaan ja mustiin farkkuihin pukeutunut nainen. Kummatkin vaatekappaleet olivat varsin ihonmyötäisiä. 

”Mahtavaa, toit meille viiniä.” 

Steve oli jo ehtinyt unohtaa kädessään roikkuvan pullon. ”Tässä on Natasha. Tämä on Steve”, Tony esitteli heidät toisilleen. 

Nainen hymyili ja nappasi pullon Steveltä. ”Sano Natiksi vaan.” Hän kääntyi viittoen miehiä peräänsä ja he siirtyivät keittiöön, josta tila jatkui loftmaisena olohuoneeksi. 

Saarekkeen ääressä istui kaksi Tonyn ikäistä kaveria, toisella oli maantienvärinen lyhyt tukka, toisella tumma ja kiharainen. Sohvalla näytti istuvan toiset kaksi, selkänojan takaa pilkistivät vehnänvaaleat ja pikimustat päät. 

”Huomio kaikki!” Tony oli kupertanut kädet suunsa eteen kovaääniseksi. Steve tunsi punastuvansa. ”Tässä on Steve Rogers kolmannesta kerroksesta, vasta muuttanut.” 

Hän loi Steveen ystävällisen katseen. 

”Baarijakkaralla istuu Clint. Tuo nenä kiinni kirjassa oleva nörtti on Bruce.” 

Kumpikin mainittu nyökäytti tervehdykseksi, tosin Bruce vaikutti hieman sydämistyneeltä esittelysanoista, arveli Steve. 

”Tuolla sohvalla ovat Thor ja Loki, jotka voisivat muuten kohteliaasti liittyä seuraan. Ja Natin tapasitkin jo.”

Nat oli etsimässä korkinavaaja ja huiskautti ohimennen kättään. 

Steve pelkäsi hermostuksensa näkyvän. ”Kiva tutustua teihin kaikkiin.” 

”Kivuus on suhteellista”, sanoi sohvalta raahautunut mustatukka, Thor tai Loki, Steve ei ollut varma kumpi. 

”Äh, pää kiinni, Loki”, tiuskaisivat Tony ja Clint melkein yhtä aikaa. 

Steve ei voinut estää naurunpyrskähdystään. Muutkin alkoivat tyrskiä ja tunnelma suli. Nat ilmoitti viimeinkin löytäneensä avaajan ja käski Tonya lyömään lasit pöytään. Viini kaadettiin tasan seitsemälle. Ilmassa oli lämpöä ja Steve uskoi tykästyvänsä näihin ihmisiin

-Roona-