Moikka!
Disclaimer: Disney ja Marvel omistavat Avengersin hahmot ja maailman. Tämä on fanifiktiota, jossa juoni on omani, muu tunnistettava kuuluu Disneylle ja Marvelille. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
6. (350)
”Oletteko te pari?” Steve osoitti kysymyksensä Natille, joka nojaili saarekkeeseen Tonyn vieressä.
Nat pyöritteli silmiään muka-kauhistuneena. ”Eww, ei taatusti olla.” Hän käveli tason toiselle puolelle ja kietoi kätensä omistavasti Brucen olkapäille.
Mies näytti hämmästyvän yllättävää hellyydenosoitusta, mutta rentoutui pian. ”Olisit varmaan veikannut minua kaikista ihan viimeiseksi Natin poikakaveriksi.”
Steven täytyi näyttää hirveän anteeksipyytävältä, koska Bruce ehätti vakuuttelemaan: ”Siis jokainen ajattelee niin a-aluksi, että ei se mitään.”
Tonyn Steveen kiinnittyneet silmät olivat kujeelliset. ”Jos kerran ruetaan henkilökohtaisia kyselemään, niin onko sinulla tyttöystävää, Kolmoskerros?”
Steve oli vetää viinihörppynsä väärään kurkkun. ”Tuota... siis... ei ole. En ole ehtinyt tavata ketään, eikä kotiinkaan jäänyt...”
Steve sulki suunsa. Kaikki katselivat häntä huvittuneesti ja Clint naurahti kuivasti. Miksi oli pitänyt alkaa selitellä? Hän kuulosti ihan idiootilta. Hän halusi sanoa jonkin varman loppukaneetin, mutta sai aikaiseksi vain väkinäisen hymyn.
Bruce ohjasi ystävällisesti keskustelun uusille urille kysymällä Tonyn uusimmasta projektista. Hän sai aika tavalla ylimalkaisen vastauksen, mikä muutti tunnelmaa, sillä nyt huomio kiinnityi Tonyyn, joka olisi selvästi halunnut kuulla enemmän Steven parisuhdetilanteesta.
Pelastukseksi tuli yllättäen Loki. ”Palat varmaan halusta tietää”, hän tuhahti marttyyrimaisesti viitaten itseensä ja Thoriin, ”miksi meillä on niin erikoiset nimet?”
Steve nyökkäsi ehkä liiankin innokkaasti, sillä Loki näytti, jos mahdolliselta, vieläkin enemmän maailmalle uhrautuneelta ja antoi puheenvuoron Thorille.
”Katsos.” Thorin ääni oli leppeän voimakas. ”Me olemme kotoisin Ruotsista. Ja vanhempamme ovat Skandinavian historian professoreita. Heistä oli vitsikästä nimetä meidät jumalien mukaan.”
Thor virnisti aivan kuin se olisi hänenkin mielestään ollut aivan yhtä vitsikästä. Steve päätteli Lokin ilmeestä, ettei tämä ollut täysin samaa mieltä.
Clint pyöritteli silmiään. ”Nopeutetaanpa vähän. Loki on adoptoitu – musta tukka on saamelaisperintöä – ja nyyhkylopetukseksi hän ei koskaan sopeutunut iloiseen vaaleaan perheeseensä.”
Loki näytti kuin haluaisi murhata Clintin siihen paikkaan, mutta lähti vain pois rikkaasti sadatellen, oletettavasti ruotsiksi.
”Ei kai hän suuttunut kovin pahasti”, Steve kysyi huolekkaasti. Clint oli hänen mielestään ollut hieman tahditon.
”Älä huolehdi. Loki kostaa Clintille seuraavan kerran, kun he ovat baarissa ja Clint yrittää pokata itselleen seuraa”, Tony rauhoitteli.
Clint kohautti harteitaan Stevelle kuin olisi jo alistunut tulevalle nöyryytykselle. ”Niin käy aina.”
Nat tuli Steven viereen. ”Tällaisten hullujen seuraan olet päätynyt.”
Hulluja tai ei, Steve tahtoi olla heidän parissaan.
7. (150)
Steve liittyi kaveriporukkaan yllättävän sujuvasti. Hän tutustui erityisesti Natiin, sillä Tony ja Bruce tapasivat lukkiutua tiedeprojektiensa pariin laboratorioon, joka Tonylla oli keskustan asunnossaan. Thor ja Loki tekivät töitä niin epäsäännöllisinä aikoina, etteivät he lähteneet päivisinkään rientoihin mukaan siitä yksinkertaisesta syystä, että olivat nukkumassa. Clintillä taas oli Steven suureksi hämmästykseksi pieni tytär, jota tämä joka vuoroviikoin hemmotteli. Niinpä he olivat Natin kanssa kaksin eräänä lauantaina jälleen särpimässä jäälattea lempikahvilassaan.
”Miten töissä on mennyt?”, Nat tiedusteli pitkän lasinsa yli.
Steve oli päässyt isänsä entisen luokkatoverin firmaan jokapaikan höyläksi. ”Ihan hyvin. Olen saanut jo vaikeampiakin juttuja tehtäväksi. Muut työntekijät ovat sitä mieltä, että pomo haluaa minut jonkilaiseksi oppipojakseen.”
Natia nauratti. ”Sinä oletkin tuollainen luotettavan kultapojan esikuva. Ensimmäinen pomoni uskoi kuukauden ajan, että tyhjennän kassan mikäli hänen silmänsä välttää.”
Steve hörppäsi kahviaan. Hän uskoi ongelmia aiheutuneen pikemmin siitä, että pomo olisi katsonut Natia väärällä tavalla ja Nat olisi antanut tälle siitä hyvästä ympäri korvia.
8. (300)
Vaalea nainen kuikuili kassalta, missä olisi tilaa istahtaa. Hän ilmeisesti tunnisti Natin, koska lähti kiertelemään heidän luokseen.
”Pepper, mitä kuuluu?” Nat kysyi naisen istuuduttua.
”Erinomaista. Hermoilen itseni piloille miettimällä, että muistaahan Tony lähteä illan gaalaan ajoissa.”
Natin ilme oli myötätuntoinen. Blondin huomio oli jo siirtynyt Steveen.
”Sinä olet varmaan se kolmoskerroksen Steve, josta olen viime viikkoina niin paljon kuullut.”
Steve ojensi kätensä pöydän ylitse saaden Pepperin hymähtämään. ”Hauska tavata. Ja toivottavasti vain hyvää. Sinä siis työskentelet Tonyn kanssa.”
Steve muisti jonkun porukasta maininneen naisen nimen aiemmin sekä myös, että tämä työskenteli Tonyn yhtiössä. Pepper tuhahti ja esitti pyyhkivänsä hikeä otsaltaan.
Steve ei aivan tajunnut, mutta Nat näytti huvittuneelta. ”Mikä teidän suhteenne tila onkaan? Mikä sinä nykyään olet Tonylle?” tämä veisteli.
”Äiti.” Pepperin ääni oli hapan. Hän kuitenkin katsahti Steveen lempeästi. ”Me seurustelimme Tonyn kanssa aikanaan. Nyt olen hänen assistenttinsa.”
Steve mietti mitä pitäisi sanoa. ”Oletko huolissasi gaalasta, koska hänen on tarkoitus viedä sinut sinne?”
Pepper purskahti nauruun ja Natkin hihitteli lasiinsa. ”Taivaan tähden en. Gaalan jäjestäjän tytär on hänen deittinsä. Pikemminkin huolehdin, ettei tyttöparka ole kuin nalli kalliolla, kun Tony on unohtunut väkertelemään hilavitkuttimiensa pariin.”
Steve kohautti harteitaan. ”Tonylla on siis yleensä työnpuolesta tuleva deitti? Se selittäisi, että se on joka kuvassa eri.”
Naiset hymyilivät tietäväisesti ja Steve tajusi, että mistään kuvista ei oltu aiemmin mainittu vielä mitään. Hän punastui.
”Joku on googlannut Tonyn. Mutta, joo, deitit järjestän minä. On hyvää pr:ää, kun hyväntekeväisyyttä tekevän liikemiehen typykkä on hänen käsipuolessaan”, Pepper selitti.
Steven latte oli loppunut ja pilli toi suuhun enää jääpaloista sulanutta lirua.
Pepper venytteli käsivarsiaan ja haukotteli makeannäköisesti. ”Minun pitäisi kyllä lähteä lepäämään. Työskentelin eilisiltana myöhään.” Hän nousi ottaen take away-kuppinsa mukaan. ”Oli todella mukava tavata Steve. Kerron Tonylle terveisiä teiltä kummaltakin, kun soitan patistelusoiton.”
Äänensävyn vihjaus jäi Stevelle hataraksi. Pepper poistui ja pian Steve ja Natkin lähtivät.
9. (150)
Tony tuijotti koeputkea ja ajatteli vaaleita hiuksia ja sinisiä silmiä. Steve oli huipputyyppi ja niin helvetillisen kunnollinen, että pelotti. Ja komeakin, vaikka ei itse sitä tajunnutkaan. Hän havahtui, kun kuuli Brucen tiukan äänen.
”Mitä?”
”Ei mitään. Olet vain toljottanut sitä reaktiota jo hyvän aikaa. Tapahtuiko mitään?”
Tony huilutteli nestettä. ”Mikä oli odotettavissa, näköjään.”
Bruce teki merkinnän muistikirjaansa. ”Pitäisiköhän meidän lopettaa tältä päivältä. Ajatuksesi näyttävät olevan muualla”, hän totesi sävyisämmin.
Ajatukseni ovat tottavie muualla, jos Brucekin huomaa sen, Tony mietti. ”Kai me voimme lopettaa. Ehdinpähän pukeutua gaalaan ja yllättää Pepperin, kun hän varmistaa, että olen muistanut tehdä sen.”
He alkoivat järjestellä välineitä oikeille paikoilleen.
Bruce otti koeputket ja meni pesemään ne tiskialtaalle. ”Mitä sinä jäit pohtimaan äsken?”, hän kysäisi veden lorinan yli.
Tony irvisti labratarvikkeille. ”Äh, tämäniltaista seuralaistani vain. Olen unohtanut tytön nimen.”
”Pepperillä on sittenkin vielä tekemistä”, Bruce totesi harteitaan kohauttaen.
Tony teki
samoin ja pian he sammuttivat laboratorion valot.
10. (150)
”Naulaa!” Tony huusi.
Steve nyökkäsi hitusen ja jatkoi piirtämistä. Koko porukka oli pitkästä aikaa koolla ja he pelasivat Pictionarya. Hän yritti kovasti saada aikaiseksi puuseppää. Vatsaa lämmitti, kun ainakin Tonyn mielestä hänen tikku-ukkonsa näytti naulaavalta mieheltä.
”Se on puuseppä.” Loki kuulosti tympeältä, mutta Steve tiesi, että se oli vain ulkokuorta.
”Oikein. Harmi Tony, olit tosi lähellä.” Hän soi miehelle ystävällisen pikkuhymyn.
Clint nyrpisti nenäänsä. ”Teidät pitäisi laittaa pussauskoppiin, niin loppuisi tuollainen flirttailu.”
Tony naurahti vähättelevästi. ”Barton, en viitsi edes laskea kuinka monta kertaa Kolmoskerros on virnuillut sinulle samalla tavalla. Haluaisitteko hetken kahden kesken?”
Clint näytti Tonylle keskisormea. Steve
ojensi kynän Thorille, jonka vuoro oli seuraavaksi. Minä kuvittelin, että hän
flirttailee minulle takaisin, Steve pohti pahastuneena mennessään istumaan. Hän
oli toki kokematon, mutta ei kai hän ollut Tonya niin väärin tulkinnut. Nat
taputti häntä harteelle ja käski poikien pitää turpansa tukossa tai hänen
pitäisi kohta viedä Steven turvaan tuolta surkealta nokittelulta.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti