Heippa!
Jin-ruhtinas
Wanyan Honglie saapuu eteläiseen Kiinaan etsimään kenraali Yue Fein käsikirjaa,
johon Song-armeijan salaisimmat taistelustrategiat on kirjattu. Guo Jing haluaa
kostaa isänsä surman, mutta vielä tärkeämpää on varmistaa, ettei kirja päädy
vihollisen käsiin. Saavuttaakseen päämääränsä Guo Jing ja Huang Rong matkaavat
niin keisarilliseen palatsiin kuin tarunhohtoiselle Rautakouravuorelle. Mutta
vihollisen verkostot ulottuvat laajalle. Jopa Huang Rongin isä Rohtomestari
Huang erehtyy uskomaan juonittelijoiden valheita eikä Kerjäläisseuran apuunkaan
voi aina luottaa. Yue Fein perintö on neliosaisena julkaistavan Kotkasoturien
tarun kolmas osa. Jin Yong on kiinalaisen wuxia-kirjallisuuden legenda ja
Kotkasoturien taru on hänen kuuluisin teoksensa.
Pidin
siitä, että tämä osa keskittyi Jingiin ja Rongiin. Heistä ei oltu missään vaiheessa
erossa pidempiä pätkiä ja he olivat aina jollakin tavalla näkemässä tai
kuulemassa kaikkia tapahtumia. Onkohan kiinalaisille itselleen automaattisesti
helpompi ymmärtää kuinka vaarallinen mikäkin noista tekniikoista ja lyönneistä
on? Ainakin suomennoksessa sanaa vaarallinen käytetään aika löyhästi: yhtä
lailla vaarallisiksi kutsuun solisluun murtavaa iskua kuin kuoleman kieliin
vievää iskua, johon käytetään paljon sisäistä voimaa. Samoin minulle on
epäselvää, mikä kaikki on täysin fantasiaa ja mikä sellaista, jonka ihmiset
aina periaatteessa uskovat todeksi. Oli miten oli ainakin tämä osa mielestäni
erittäin viihdyttävää luettavaa. Jäämme odottamaan mitä vaikeuksia Zhou Botong
oli aiheuttanut Etelän keisarin hovissa.
”Juuri
sellaisena hänet löydettiin, istumassa silmät auki ja selkä suorana keinussa.
Moitteettoman huoliteltuna, kuin elossa, lukuun ottamatta hapettoman veren
sinisiä säikeitä nuoruuden punan tilalla.” Oli silkkaa sattumaa,
ettei silloin vuonna 1998 keinussa istunut hän itse. Violet muistaa yhä tarkkaa
ajat Elm Hollow Academyn kampuksella: ikivanhat holvikaaret, noitavainoihin
kytkeytyvästä historiasta kerrotut tarinat. sireenien ja laventelin tuoksun,
epätoivoisen halun kuulua joukkoon, salaisen opintopiirin, jota okkultismista
kiinnostunut taideopettaja veti hänen uudelle ystäväpiirilleen kellotornissa.
Kauhistuttavien tapahtumien vuoden 1998, jonka aikana hän tunsi olevansa
enemmän elossa kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Raivoisasti,
tuhoisasti.
Bongasin
tämän aikanaan lukulistalleni kirjakaupasta vain nimen perusteella. Aika
raskassoutuista luettavaa suurelta osin, lopun käänne oli hyvä, minä ainakin
yllätyin. Lowe johtikin käänteen suhteen erinomaisesti harhaan kahteenkin
suuntaan. Annabelin lisätunnit kuulostivat kiinnostavilta ja olisinkin halunnut
tietää niistä enemmän kuin ne pienet snippetit hänen puheistaan, jotka Violet
toisti. Etenkin Annabelin mielipiteet Artemisi Gentileschin Juudit surmaa
Holoferneesta olisivat kiehtoneet lisääkin. Grace tapaukseen olisi
suomalaisessa koulussa varmasti puututtu ainakin lastensuojeluilmoituksella,
sehän on opettajien velvollisuus, kun pahoinpitelyn jäljet selvästi näkyvät.
Mutta Jenkeissä lienevät vanhempien rahahanat ja niiden sammumattomuus tärkeämpiä,
yksityiskouluissa ainakin. Perus kolme tähteä antaisin arvioksi kirjalle.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti