Elokuvissa LVIII: Spiderman – No Way Home

 Heippa!

Kolmannessa Marvelin elokuvauniversumi omassa elokuvassaan Peter Parker kokee, mitä tarkoittaa, kun kaikki tietävät, kuka on Spiderman. Pääosia esittävät tuttuun tapaan Tom Holland (Peter/Spiderman), Zendaya (MJ) ja Marisa Tomei (May-täti).  Muissa osissa nähdään Benedict Cumberbatch (Doctor Strange), Jacob Batalon (Ned), Jon Favreau (Happy Hogan), Jamie Foxx (Max Dillon/Electro), Willem Dafoe (Norman Osborn/Vihreä menninkäinen), Alfred Molina (tohtori Otto Octavius), Thomas Haden Church (Flint Marko/Sandman), Rhys Ifans (tohtori Curt Connors/The Lizard), Benedict Wong (Wong) sekä Tobey Maguire (toisen todellisuuden Peter/Spiderman) ja Andrew Garfield (toisen todellisuuden Peter/Spiderman).

Luulen, että tämä on yksinkertaisin juoni, joka multiversumista voidaan saada aikaan. Ja se toimii luvattoman hyvin! Tom ja Zendaya ovat uskomattoman hyviä näyttelijöitä ja heille on annettu mitä näytellä. Etenkin Zendaya loistaa, sillä MJn hahmo typistyy loppujen lopuksi aika yksioikoiseksi kyllä rakkaus meidät yhdistää tuli mitä tuli -tyypiksi, mutta Zendaya tuo häneen realistisuutta, jonka avulla hän nostaa MJn käsikirjoitusta paremmaksi hahmoksi. Tom taas on saanut kasvaa Hämähäkkimiehenä vakaviin rooleihin – etuoikeus, jota aika harva Hollywood-näyttelijä saa supersankariroolissa kokea. No Way Homessa Tom nimittäin pääse näyttämään sille kaikkein suurimmalle yleisölle kyntensä draamanäyttelijänä.

Elokuva on kokonaisuudessaan hyvin tarinavetoinen, tärkeät asiat tapahtuvat draaman eivät toiminnan tasolla, mikä on toki tyypillistä Marvel-elokuvien parhaimmistolle. Tobeyn ja Andrew cameot olivat hauskat ja toisaalta haikeat. Pidin veljellisestä sanailusta, jota Petereiden välille oli kirjoitettu. Myös kirjaimellinen leikinlasku oli leffassa läsnä, minkä osoittaa hyvin Tobey-Peter kehumassa Andrew-Peteriä mahtavaksi (amazing). Mutta sekä sankarit että roistot olivat kyllä super cool sen asian kanssa, että olivat yhtäkkiä toisessa universumissa. Kaikki toki ihmettelivät hetken, mutta vaikuttivat sitten olevan, että nah kyllä tämä tästä. Pidin eniten Normanista, jota Willem Dafoe esitti sävykkäästi. Pienet, mutta näkyvät muutokset kasvojen ilmeissä, kun hän muuttui Normanista Vihreäksi menninkäiseksi olivat upeita, mutta sitä Dafoelta voi odottaakin.

Pidin jälleen kovasti Doctor Strangen ymmärryksen omaavasta viitasta. Now Way Home linkittynee vahvasti tohtorin seuraavaan omaan elokuvaa, vaikka post-credit -kohtaus olikin Venom-cameo (spoiler, anteeksi, jos pilasin joltakulta). Multiversumihan esittäytyi tässä faneille hyvin ymmärrettävässä ja miellyttävässä muodossa. Mutiversum of Madnessissä saataneen jotain vaikeampaa. Strangella oli tässä vain pieni osa.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin leffasta tosi paljon. En mennyt teatteriin mitenkään suurin odotuksin, mutta palasin iloisesti yllättyneenä. Viittaukset muihin Spiderman-leffoihin toimivat, vaikka lienenkö koskaan nähnyt niistä yhtään kokonaan. Voin suositella lämpimästi nostalgiannälkäisille ja Marvel-leffoista pitäville.

-Roona-