Kaikki rupeis uskomaan

 Moikka!

Lapsen käsi tarttuu hihaan pehmeään

”Äiti, äiti katso jouluikkunaa!”

ja äiti katsoo ylenpalttisuutta

aina, aina pitäisi olla jotain uutta

mutta lapsi näkee sadun

 

Kimmeltävät mannut lumineen

karhut puhuvat ja tontut

jotka töissään puuhailee

leikkijunan hankien keskellä kiitävän

ja suloisen kissanpennun turkin kiiltävän

 

”Äiti, äiti onko joulupukilla tosiaan

aikaa kaikkialle lentää poroillaan?”

Äiti huokaa: jos tarpeeks uskot

niin on, on tietenkin

ja lapsi puristaa silmänsä kiinni

 

Ja äiti pohtii yksinään

”jos kaikki rupeis uskomaan

kuin tämä lapsi tässä”

olisi pian poissa ikävyys

ja kaikkinainen paha

Lapsi avaa silmänsä ja kättä puristaa

Jo mennään piparille äiti, kotiin lämpimään

ja huomenna, joohan, palataan

ikkunaa ihailemaan

ja katsomaan palasiko juna Korvatunturilta

 

Äiti nyökkää, kuljettaa

pientä pilttiään

kohti kerrostaloa

oppi jotain uutta tänään itsekin

ja tietämättään uskoo eilistä enemmän

-Roona-