Insinöörejä ja ihania poikia, osat 3-4

 Moikka!

(3) 

Coffee Housessa kävi tavanomainen vilinä. Joonas asettui istumaan kahvilan takimmaiseen soppeen, josta Miia oli varannut heille pöydän. 

”Ei olla taas ehditty näkemään. Sujuuko opiskelut hyvin?” nainen kysyi otettuaan siemauksen kahvijuomastaan. 

”Siinähän ne. Eivät oo vielä huomanneet, että mä pääsin sisään dekaanin reittä pitkin.” 

Miia pyrskähti ja joutui taputtelemaan suupieliään servetillä. ”Ei sun vitsit ainakaan oo parantunut.” 

Joonas virnisti exälleen ja hörppäsi omasta lattestaan. He olivat eronneet Miian kanssa vähän yli vuosi sitten, mutta säilyneet hyvinä ystävinä. 

”Joko oot tutustunu teekkarityttöihin? Ne on kuulemma kovia mimmejä.” 

Joonas kohautti harteitaan esittäen välinpitämätöntä. ”Ainahan sitä jotain säätöä on.” 

Miia katsoi häntä tutkivasti kuten niin usein heidän parisuhteensakin aikana. ”Sulla on joku erityinen mielessä. Nyt kerrot Miia-tädille ja täti antaa hyviä neuvoja.” 

Näkyikö hänestä muka noin selvästi, että ajatukset olivat taas vahingossa poikenneet Kalleen. Joonas naurahti vaivautuneesti. ”No, siis joo… mut se on jätkä.” 

Miian ilme oli tutkimaton ja tämä hypisteli toisen käden sormilla paitansa helmaa. ”Jätkä?” 

”Niin. Mäkin oon vähän hämmentynyt näistä tunteista”, Joonas selitti nopeasti. 

Toivottavasti Miia ei ollut loukkaantunut. Ehkei ollut ollut kaikkein järkevintä ilmoittaa ex-tyttöystävälleen, että oli nyt mahdollisesti kiinnostunut pojasta. 

Pikkuhiljaa Miian kasvoille kohosi hymy. ”Mä oonkin epäillyt, että me aina terdellä istuessa bongailtiin hyvännäköisten miesten peppuja yhdessä pikemmin kuin, että sä olisit vaan esittänyt, ettet huomaa mun vilkuiluja niin kuin kaikkien mun kaverien poikaystävät teki.” 

Joonas häkeltyi ja joi uudelleen lasistaan peittääkseen sen. ”Se on siis sulle ihan ok?” hän mumisi. 

Miia tarttui hänen pöydällä lepäävään käteensä. ”Jonttu hei, jos sä olet itse ok asian kanssa, niin olen mäkin.” 

Joonas rentoutui ja häntä alkoi vähän naurattaa. ”Mikähän mäkin nyt sitte mahdan olla? Biseksuaali varmaan.” 

Miia läppäisi häntä lempeästi. ”Ei sun sellaista tarvii miettiä. Sen sijaan siitä sun pään sekottaneesta pojasta mä haluun kuulla kaiken.” 

Niinpä Joonas kertoi Kallen kauniista kastanjanruskeista hiuksista ja fiksuudesta. Ja siitä, että tämä treenasi jotain, mutta hän ei ihan tarkalleen tiennyt mitä. 

”Sä et oo siis vielä jutellut Kallelle?” Miia huudahti jo kuin Kalle olisi ollut hänelle vanha tuttu. 

”No, mitä nyt juteltiin kaikille silloin, kun tutustuttiin vuosikurssilaisiin orientaatiossa”, Joonas totesi punehtuen. Hän oli monta kertaa aikonut mennä jutulle, mutta aina viime hetkellä hänen mieleensä oli noussut hirveä epäilys siitä, ettei hänellä olisi toiselle mitään kiinnostavaa sanottavaa. 

Miia pyöritteli päätään. ”Jonttu, heti huomenna meet ja vaikka kehut sen vaatteita, jos et muuta keksi. Tai, hyvänen aika, sanot, että sua jäi vaivaamaan, et mihinkä harjoituksiin se oli menossa.” 

Joonas nyökkäsi suostumuksen merkiksi. Miia onnistuikin yleensä antamaan hänelle itsetuntobuusteja. Sehän naisessa oli heidän seurustelunsakin aikana ollut niin hienoa. He jatkoivat jutteluaan ja siirtyivät Miian lopputyötuskaan ja tämän uuteen poikaystävään Niklakseen.

(4) 

Kalle silmäili AMK:oon kampuksen käytäviä ja mietti oliko oikeassa paikassa. Hänellä oli mukanaan vaatekassi, jonka hän oli taas Facebook-kirppiksellä aivan liian kiltisti luvannut toimittaa ostajalle. Häntä lähestyi tummatukkainen tyttö. 

”Anteeksi, tuota, onkohan tää Tekniikan aula?” hän huikkasi. 

Tyttö kohotti katseensa ja hymyili. ”Jep. Minne sun pitää löytää?” 

”Ei kun sitten minä oon siellä, missä pittää”, Kalle vastasi ujosti. 

Tyttö nyökkäsi ja jatkoi matkaansa. Kohta Kallen luokse juoksikin samasta suunnasta monisanaisesti myöhästymistään pahoitteleva nuori mies. Hän tyytyi vain sanomaan, että ei se mitään ja antamaan kassin, maksu oli hoidettu jo etukäteen. Kalle oli jo melkein lähimmillä ovilla, kun käsi olkapäällä pysäytti hänet. Se tummatukkainen tyttö. 

”Tää voi nyt kuulostaa ihan hullulta, mutta ootko sä Kalle?” tämä kysyi. 

Kalle tunsi jäätyvänsä. Tyttö vaikutti niin avoimelta ja ystävälliseltä. ”Ööö… joo… siis minä… minä en taida tuntee sua”, hän änkytti. 

Tyttö naurahti ja laski kätensä alas. ”Et tunnekaan. Tai no, mun nimi on Miia, että nytpä tiedät. Oikeesti mä tulin säikyttelemään sua sen takia, että meillä on yhteinen tuttu.” 

Kalle rentoutui hieman. Miialla ei siis ollut aikomus yrittää iskeä häntä, vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan kuka tuo yhteinen tuttu voisi olla. 

”Kai sä tunnet Joonas Saaren teidän vuosikurssilta? Mä oon sen kaveri.” 

Joonaksen mainitseminen aiheutti lempeän kutituksen Kallen vatsanpohjassa. ”Kyllä mää sen tiedän. Mutta ei Joonas oo voinu minusta sulle puhua, kun… tuota… me tunnetaan aika huonosti.” Se oli päivän emävale, sillä Joonas oli lähinnä hänen päiväuniensa saavuttamaton kohde, minkä oli varmistanut se, kun Kalle oli nähnyt tämän juttelevan itsevarmasti erään tosi nätin tytön kanssa. 

Miia katsoi häntä merkitsevästi ja naurahti kauniisti. ”Aijaa? Kumman tarkkaan se osas kuvailla sut, kun mäkin tunnistan täällä, vaikkei olla koskaan ennen tavattu.” 

Kalle tunsi punan kohoavan poskilleen. Joonas oli ihan oikeasti jutellut hänestä kaverinsa kanssa. ”Varmaan se osaisi kuvailla muitakin meidän luokkalaisia. Joonas on aika tarkkanäköinen.” 

Nyt Miia pyrskähti. ”Jonttuko? Ei, kyllä tälle muistamiselle on ihan muu selitys. Kai se pyysi sua jo treffeille?” 

Kalle karahti hohtavan punaiseksi ja hänen oli hieman vaikea hengittää. Oliko Joonas tosiaan aikeissa tehdä jotain sellaista? 

Miia oli ottanut häntä käsivarresta kiinni. ”Anteeksi, taisin järkyttää sua. Ei sun tartte suostua, en mä kovistele tai mitään. Ja jos sä tykkäät enemmän tytöistä, se ymmärtää kyllä…” 

Tytön rauhoittelu sai hänet tointumaan. ”Jos minä pyytäisin sitä, siis Joonasta, ulos niin hänkö vastaisi myöntävästi?” Kallen sisään oli alkanut tulvia lähes hallitsematonta iloa. 

Miia näytti helpottuneelta. ”Joo, ihan varmasti. Se on ihastunut suhun. Vannon käsi sydämellä.” 

Kallen olisi tehnyt mieli melkein halata Miiaa, mutta hän pidättäytyi siitä ja tyytyi vain hyvästelemään innokkaasti ja sydän lepattelevana.

-Roona-