Tarkotukseni olisi herättää blogi henkiin ja alkaa jakamaan säännöllisesti kirjoituksia. Inspiraatio tuli Uranostajista, joskaan tästä ei ole tarkoitus tulla työnhakuun keskittyvää paikkaa. Mutta ajattelin, että kun CV:ssä ja usein hakemuksissakin mainostaa hyvää kirjoitustaitoaan, niin linkki blogiin voisi olla ihan hyvää referenssimateriaalia omien sanojen tueksi. Suoraan sanottuna en vielä tiedä mitä kaikkea tulen blogiin laittamaan eli luultavasti aluksi mennään postauksesta toiseen hyvinkin vaihtelevin sisällöin. Blogin nimikin muuttuu heti, kun keksin uuden hyvän. Vanhat, vaihdossa kirjoitetut postaukset jätän tarkoituksella näkyviin.
Tämän sanottuani asiaan: yksi juttutyyppi, jota aion tänne laittaa, on itse kirjoitetut fiktiiviset tarinat. Ja sellaisella myös aloitetaan; tämä on kirjoitettu luovan kirjoittamisen kurssi jälkihuuruissa keväällä 2013:
Ero
Nostan
sormeni pystyyn. Haluaisin vielä yhden. Kyllä, viskiä niin kuin edellinenkin.
Juon niin monta, että mieli turtuu edes hetkeksi. Minä ja Ville erottiin kolme päivää,
kahdeksan tuntia ja kymmenen minuuttia sitten.
Päähän ja sydämeen sattuu, kun ajattelee sen olevan mennyttä. Yöt ovat
olleet kaikkein vaikeimpia. Nytkin olen täällä vain sen takia, että aika
kuluisi. Viisarit kulkisivat yli puolen yön. Aamuyöllä aivot ovat niin huurtuneet
väsymyksestä, että voisi pystyä nukkumaankin, sitten. Voi, kun nuo oldies:it
soisivat kovempaa, uppoutuisin niihin.
Ehkä huomenna tämä on helpommin siedettävissä. Ei, minä vain narutan
itseäni. Minä tarvitsen ja kaipaan sitä, että Ville halaa minua nukkumaan
mennessä ja herätessä.
Mä liikuin tänään toisen kanssa. Kaverit
kysyivät, että eikö ole vielä liian aikaista, kaikkihan tapahtui vasta kolme
päivää sitten. Mä nauroin ja sanoin, että oon päässyt sen yli ja mennyt
eteenpäin. Että Sara ja mä ei edes loppujen lopuksi sovittu yhteen. Nyt mä
istun yksin meidän kämpässä, josta Sara lähti ja kaipaan sitä helvetisti.
Kolmas väkevä ryyppy ei paljoa auta. Mä onnistuin huijaamaan mun parhaita
kavereita ja sitä tyttöä, mutta itsepetos on vaativampi laji. Saralla oli
tapana pussata kaikki huolet pois musta.
Puhun
totta, kun sanon, että mikään ei oikeastaan ollut huonosti. Me rakastettiin
toisiamme valtavasti. Minä ihmettelin aina, miten Villen kaltainen jätkä kesti
minua ja luonnettani. Se olisi saanut kenet tahansa, mutta valitsi minut.
Villen mielestä minun jatkuva vittuiluni oli seksikästä, mutta välillä se
kyllästyi ja valitti, etten minä koskaan sano mitään suoraan, ilman
taka-ajatusta. Yhtenä yönä minä tunnistin sille, että pelkään jonkun vievän sen
minulta. Mä olisin tyhmä, jos jättäsin jonkun sun kaltaisen, se sanoi ja minä
nukuin loppuviikon yöt kuin lapsi. Ville piti lupauksensa, vaikka se oli tänään
nähty jonkun toisen kanssa. Minä tiedän, että se on Villen tapa selviytyä tästä
paskasta. Rakkaus on julma. Se satuttaa vielä kaiken päätyttyä.
Mä ajattelin tietäväni, mitä rakkaus on
silloin, kun olin tavannut Saran. Kaikki aikaisemmat tytöt tuntuivat pelkiltä
ihastuksilta häneen verrattuna. Ja muutama päivä sitten mun oli sanottava se,
mitä en olis koskaan Saralle halunnut sanoa. Erotaan, se on kummallekin
parasta. Ei se varsinaisesti yllätys ollu, homma oli ollut ilmassa jo pidemmän
aikaa. Sara lähti heti. Pakkasi vain välttämättömiä tavaroita mukaan ja meni
frendilleen. Sillä oli oikeus suuttua. Mä tiedän, että se olis sallinut mulle
saman, jos olisi itse ottanut asian esille. Mä odotin kuitenkin Saraa kotiin
illaksi. Mä voisin nukkua sohvalla ja se sängyssä. Voitaisiin jutella aamulla.
Kello tuli kymmenen eikä Sara tullut. Silloin mä tajusin, ettei se tulisikaan.
Se oli sanonut kerran, että jos joskus erotaan, niin täytyy repäistä saman tien
kunnolla. Muuten me ollaan ikuisessa on-off:ssa, mikä ei ole kummallekaan
hyväksi. Se on oikeessa ja on mun oma virheeni olettaa jotain muuta.
Minun
olisi pitänyt välillä vain purra kieltäni ja pitää typerä turpani kiinni.
Tiedättehän, antaa vaan olla. Mutta en minä voinut. En voinut mitään itselleni.
Ja nyt kaikki on niin väärin kun olla voi.
Mä en voi hyväksyä, että oon kadottanu Saran
elämästäni. Mä pitelin siitä kiinni niin kauan. Nyt se ei enää koskaan tule
takaisin. Ja maailma on kääntyny väärinpäin kysymättä lupaa kummaltakaan.
Tiedän,
olen hölmö, mutta tarvitsen sinua vielä kaiken jälkeenkin.
Oon vain
hölmö, joka rakastaa sinua vielä kaiken jälkeenkin.-Roona-
PS. Tämä perustuu todella vahvasti Christinan Just a Fool (feat. Blake Shelton) -biisiin. Käy kuuntelemassa, jos et usko ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti