tällä kertaa laitan sitten runoja. Aiemmissa päivityksissä onkin ollut puhetta luovan kirjoittamisen kurssista, jonka kävin 2012. Nämä runot on kirjoitettu sitä varten.
Kolme miestä
Kolme miestä istui kapakassa
pelaamassa korttia kai
Yksi oli jalkansa pöydälle
laittanut
ja huijasi vai
Oliko toisellakaan puhtaat
jauhot pussissaan
hän laski ja laski
kortteja kai
Kolmas mies oli tummanpuhuva
ja tuskin tyytyväisyyttä pelistä
sai
Mitä heillä oli mukanaan?
Vain reikärauta, helmitaulu ja
rukousnauha
Tarjoilija tyttö heihin haikean
katseen loi
kun lähdön hetki koitti
Niin meni kolme miestä ovesta
yön selkään,
pimeyteen.
Yö
Sinä
yönä
kun olin
jo melkein kuollut
Hän tuli
luokseni
minut
pystyyn nostaen
Hän oli
hirveän kaunis
kultainen,
silkkinen tukka
Hän
minulle paljon opetti
ja
nopeasti kasvoin
Nyt itse
opetan toista
jolla
ruskea, silkkinen tukka
Kumpaakin
minä rakastan
ja
puolesta taistelisin
rohkeasti
kuin ritari
Mutta ilman
ratsua tietenkin
olenhan
hevonen itsekin.
Hetki
syyskuussa
Lammen pinnalla kuvia
kohti vettä kurottavien ruokojen
Veden pinta väreilee kuin tuulessa
Pitkät lehdet puussa
vielä vihreät
Korvissa kaikenlainen
raakunta, piipitys ja laulu
Kaukaa jostakin kuuloon kurottuu
liikenteen kuohuva virta
Lammen rannalla tuntuu ilman raikkaus
ja viileyskin sen pistelee
Maa on pehmeä ja tuoksuva
On syksy.
-Roona-
Post scriptum:
Kuulostavatpa mun kolme miestä pateettisilta! Ihan kuin olisivat niitä jokaisen ennustajan mainostamia salaperäisiä, tummia miehiä kaikki tyynni. Tarjoilijatyttö-motiivikaan ei enää minua miellytä. Se kun ei ihan anna oikeaa kuvaa runon naishahmosta. Pitääkin työstää tätä uuteen uskoon...
Kaksi muuta runoa toimivat vieläkin . Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti