Gradusta, demoneista ja vihapuheesta

Hei!

Lueskelin tuossa tämän postauksen kirjoittamista varten graduni loppulausetta, koska ajattelin, että voisin kirjoittaa tänne blogiin jotain siitä. Viime syksynä palauttaessani sen olin työskennellyt asian parissa melko tiivisti puoli vuotta ja tullut osittain sokeaksi asian tietyille yhteyksille sen hetkiseen tilanteeseen. Nyt lukiessani mietin, että useat esiin tulleet pointit näkyivät ns. vihapuheessa maahanmuuttajista ja pakolaisista (ja näkyvät vieläkin sikäli, kun vihapuhe jatkuu). Siispä seuraavassa hieman asiaa gradusta ja hajatelmia sen yhteyksistä nykypäivään.

Tutkin siis gradussani kirkkoisä Augustinuksen antamaa kuvaa demoneista ja ennustamisesta lähteenä hänen teoksensa De divinatione daemonum (suom. Demonien ennustamiskyvystä). Vaikka demoneihin ei nykyään enää uskota – ehkä jotain erittäin hartaita uskovaisia lukuun ottamatta – niin ovat ne vankka osa populaarikulttuuria. Esimerkkinä voin tässä mainita vaikkapa tv-sarjat Supernatural, Sleepy Hollow ja Game of Thrones, jossa synnytettiin demoni. Myös fantasiakirjallisuudessa niillä on asemansa, vaikkakaan ei niin suosittuna hahmotyyppinä kuin velhoilla ja vampyyreilla. Palatakseni Augustinukseen ja hänen aikalaisiinsa, heille demonit olivat täyttä totta. Latinan sana daemon (kr. daimon) tarkoitti henkivoimaa, joka saattoi olla hyvä tai paha. Useimmille tavan ihmisille demoni lieni kuitenkin nimenomaan jos ei paha niin ainakin epäluotettava henki – näin siis myös ei-kristityille.

Augustinus (kuten muut kristilliset kirjoittajat ennen häntä ja hänen jälkeensä) tekee kreikkalais-roomalaisista jumalista demoneita. Vastapuolen jumalien demonisointi (kirjaimellisesti, hih!) on varsin tavallista, joskin roomalainen uskontokulttuuri oli toiminut täysin päinvastoin ja omaksunut valloittamiltaan alueilta uusia jumalia ja kultteja. On tosin sanottava, että roomalainen uskonto oli avoin systeemi verrattuna yksijumalaiseen kristinuskoon (tai islamiin). Pääasiassa kaikki pakanajumalat olivat demoneita, osa vanhoista hyvistä hengistä ”hyväksyttiin” kuitenkin enkelien joukkoon. Tässä näkyy viholliskuvan tuottamisen malli, jossa vastapuoli muutetaan pahaksi. Näinhän toimitaan vihapuheessakin. Augustinus antaa demoneille moraalisesti epäilyttäviä piirteitä kuten ylimielisyyden. Samoja piisteitä on hänen mukaansa demonien palvojissa. Verrokkina voidaan nähdä jälleen demonit/maahanmuuttajat, joskin koska demonit ovat henkiolentoja, niiden huonot piirteet ovat henkisiä, kun taas maahanmuuttajilla usein fyysisempiä, kouriintuntuvampia (esim. ”eivät tee työtä”, ”raiskaavat naisia”).

Tällaiseen puheeseen sopivat retoriset välineet ja tavat eivät ole juurikaan muuttuneet kahdessa tuhannessa vuodessa. Toiseuttaminen on helppoa – on me ja ne toiset, jotka ovat pahoja, väärässä tms. Mutta siinä missä vihapuhe kirkuu, että ne tulee ja syö meidät, niin Augustinus rauhoittelee lukijoitaan ja muistuttaa, että demoneita ei tule pelätä eikä saada aikaan yleistä paniikkia. Tämän on tietysti Augustinuksen agendan mukaista, koska hän ei voinut käyttää pelkoa lyömäaseen, sillä ei-kristityt pelkäsivät pahoja henkiään tiettyyn rajaan asti itsekin. Hän on retorisesti hienovaraisempi myös omanpuolelaisileen. Hän perustelee, miksi demonien teot eivät ole mitään ihmeellistä ja antaa esimerkit niin, että tavallinen tallaaja kuin oppineempikin voi niihin samaistua. Sen takia Augustinusta on noin tyylilliseltä kannalta mukavampi lukea kuin vihapostauksia, jotka ovat tyylillisesti jossain jalkaansa polkevan pikkulapsen ”minä haluan sen nyt heti tänne nyt” – ilmausten tasolla.

Valitsin graduni otsikkoon lainauksen tekstistä, joka mielestäni hyvin tiivistää Augustinuksen ajatukset demoneista sekä niiden antamista ennustuksista: ”Demonit johtavat harhaan ja ovat harhaan johtuneita”. Hän siis suo demoneillekin pientä armahdusta, vaikka pitääkin niitä pahoina. Monet, oli heidän käsityksensä maahanmuuttajista tai muusta mikä tahansa, voisivat ottaa oppia Augustinuksesta.

 

                                                                -Roona-


PS. Keisari Augustus ja kirkkoisä Augustinus ovat sitten eri henkilöitä ;). (Tästä oli kerran erään henkilön kanssa epäselvyyttä.)