keskiviikko 17. elokuuta 2016

Elokuvissa I : Man who knew infinity



Heippa taas!

Man who knew infinity kertoo intialaisen matemaatikko S. Ramanujanin tarinan. Hän ei ole saanut kummempaa koulutusta, vaan on itseoppinut nero. Häntä näyttelee Dev Patel. Britannian päässä olevaa tohtori Hardya näyttelee Jeremy Irons. Ramanujanin on opittava todistamaan intuitiolla saavuttamansa tulokset, jotta ne otettaisiin vakavasti. Eikä tätä auta lainkaan yläluokkaisten professorien ja opiskelijoiden rasistiset asenteet, etenkin sitten kun ensimmäinen maailmansota puhkeaa. 

Elokuva on kaunis. Kuvat ajoittain jopa hivelevät silmää. Etenkin Intia-osat ovat hienoja. Roolistus on onnistunut ja kokonaisjuonikin kulkee hienosti. Muutamia Ramanujanin perheeseen liittyviä juttuja olisi mielestäni voinut hieman hioa, mutta ne ovat vain pikku huomautuksia.

Ramanujan on äidin poika, mutta äiti pelkää, että tämä hakee vain vaimonsa Englantiin ja jättää hänet Intiaan. Myös katsojalle jää perhejärjestelystä hieman epäselvä kuva. R vaikuttaisi nimittäin tosiaan olevan jättämässä äidin Intiaan, vaikka minun käsittääkseni hänen velvollisuutensa on huolehtia äidistä. Perheen sukulaisista ei kerrota mitään, paitsi vaimon veljestä. Tämä olisi katsojalle kuitenkin tarpeellista tietoa, jotta hän voisi päätellä onko äidin pelossa perää (koska jos äidillä ei ole muita miespuolisia sukulaisia, hän kai jää intilaisessa systeemissä heitteille). Samoin äiti ei tunnu pitävän miniästään yhtään, vaikka on varmasti itse ollut tätä pojalleen valitsemassa. Tässäkin tausta olisi tärkeä tuntea, koska sillä merkitystä juonenkin kannalta. Katsoja pystyisi tarkemmin arvioimiaan äidin motiiveja piilottaa pojan vaimolleen lähettämät kirjeet. 

Usein on hankalaa nimetä paras kohtaus, mutta tämän elokuvan tapauksessa valinta oli helppo. Se tuntui jo elokuvateatterissa. Collegen patsashuonetta, jotta kunnioittaa läsnäolollaan mm. Isaac Newton, käytetään draamallisesti tosi viisaasti. Vaikka siellä ollaan kokonaisuudessa elokuvassa vain vähän aikaa, niin niillä hetkillä on iso inspiroiva ja lohduttava merkitys päähenkilölle ja katsojakin tuntee sen.

+ roolitus, etenkin Jeremy Irons ja Dev Patel (kuten CinemaWins sanoisi ”Jeremy Irons is always a win”)
+ kaunis kuvaus
+ patsashuoneen draamallinen käyttö

- Ramanujanin perhesuhteet saisi olla selvemmät

10-/10

                                                            -Roona- 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lempikahvisi sulle sekoitan, osat 4-6

 Moikka! 4.(200) ' Jonossa hänen edessään oli ainakin kymmenen tyttöä. Ja valehtelematta jokainen veti paitansa kaula-aukkoa hiukan alem...