maanantai 26. kesäkuuta 2017

Runo



Moikka!

Lyhyt päivitys: runo, jonka olen kirjoittanut vuonna 2003 kesäkuun 30. päivänä.
 
Olipa kerran pikkuinen
joka rannalla leikki
ja henkensä heitti.
Mutta ei nyt sovi itkeä
sillä surua on vaikea kitkeä.
Se on sitkeä tauti.
Mutta kuten sanotaan
jokaisella on oma aikansa
ja ajan hampaalla on taikansa.
Se osaa haavat parantaa
mutta muistoa ei saa unohtaa.

                                                    
                                                             -Roona- 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Phylloscopus trochilus

 Moikka! Suruvoittoista laulua kuunnellen vaivun kesän hehkuun ja pientä, näkymätöntä pohdin joka jossain pensaistossa sirkuttaa   ...