Moikka!
Tämä on jatkoa Kuolleelle isälle ja Odottamattomalle vieraalle.
Tian ja
sir Hugh´n häät tulivat ja menivät ja komeat juhlat ne olivatkin. Ehdottomasti
yksi vuoden seurapiiritapauksista täällä, kuten eräs kauempaa saapunut
kreivitär totesi. Morsian itki puolet ajasta, mikä ei ollut minulle suurikaan
yllätys ja sir Hugh onnistui näyttämään jokseenkin ylväältä, mikä taas oli
suuri yllätys. Minä keräsin paheksuvia katseita äidiltä kierrellessäni
vieraiden joukossa, sillä hänen mielestään minun olisi vain pitänyt istua
paikallani siivosti, kuten morsiamen nuoremmalle sisarelle sopi. Mitä Harlyyn
tulee, hän hoiti tehtävänsä enemmän kuin mallikkaasti. Seuraavana päivänä jopa
liikuttunut nuorikko soi hänelle rehellisen halauksen. Äiti jakoi Harlylle niin
vuolaita kiitoksia, että tämän täytyi jo toppuuteella ja sanoa, ettei hän ihan
kaikkea tuota ansainnut, vaikka pääosan kuitenkin.
Me
kaikki - ja ennen kaikkea minä - tiesimme, että Harlyn olisi lähdettävä pian.
Olin nauttinut siitä, että hän asui kanssamme. Huomasin ajattelevani perin
mustasti, että vajoaisimme hänen saapumistaan edeltävään tylsyyteen, kun hän
lähtisi. Oli loppukesä ja minä makailin laiskasti lehmuksen alla. Olin niin
sukeltanut kiehtovaan ajatukseen auringon ikuisesta liikkeestä, että en
huomannut Harlya lainkaan ennen kuin hän istui viereeni. ”En kai häiritse sinua
kovin paljon?”, hän kysyi suu virneessä. Minä korjasin asentoani enemmän
istuvaksi ja vastasin sitten: ”Et toki. Uppoudun vain silloin tällöin pohtimaan
elämän suuria kysymyksiä.” ”Uskallan arvata, että ne ovat jotain muuta kuin
pohdintaa siitä kuka olisi sopivin sulhanen”, hän totesi pureskellen
katkaisemansa heinän päätä. Hymyilin. Harly oli jo oppinut, missä mielessä en
ollut ollenkaan siskojeni kaltainen. En vielä tähän ikään mennessä ollut
uhrannut kovinkaan montaa ajatusta sille kenet mahdollisesti naisin. Omasta mielestäni
olisin tulevaisuudessa aivan hyvin voinut opiskella itselleni jonkun ammatin ja
elellä ihan tyytyväisen sen tuottamilla tuloilla, mutta äiti ei halunnut
kuullakaan mistään sellaisesta.
Harly
rykäisi. ”Olen puhunut äitisi kanssa ja hän on suoraan sanottuna hieman
ymmällään kanssasi. Siksi ehdotin, että ottaisin sinut mukaani. Sanoin, että
ympäristön vaihdos voisi rauhoittaa sinua, kun saisit niin paljon uutta
ajateltavaa. Lisäksi vilautin aviomieskorttia. Minulla on kuitenkin hyvät
verkostot kotopuolessa.” Kohautin harteitani. ”Voin kyllä lähteä puhtaan
tieteellisen kiinnostuksen vuoksi, mutta en minä ketään nai.” Harlylta pääsi
rämäkkä nauru. ”Mitä sinä olitkaan, yksitoistako? Ei kukaan ottaisikaan sinua
vielä moneen vuoteen, he kun ovat vanhoillisia sen suhteen, että avioon
menevien täytyy olla täysi-ikäisiä, saatikka, että minä pakottaisin sinua
mihinkään. Äitiäsi tuollaiset sanat vain rauhoittivat kummasti.” Minun oli
pakko virnistää hänelle. Äiti oli taatusti saanut noista sanoista enemmän sielunrauhaa
kuin Harly pystyi aavistamaankaan.
Annoimme
auringon hetken lämmittää kasvojamme lehtiverhon välistä emmekä sanoneet
mitään. Ajattelin kuinka jännittävää olisi lähteä Harlyn mukaan niin kauaksi.
Silloin eräs pimentoon jäänyt asia pomppasi mieleeni kuin karannut tennispallo.
”Mitä sinä muuten ihan tarkalleen ottaen teet työksesi Cortinassa?” Harly
venytteli hetken ja vastasi katse minussa: ”Minä olen kuninkaan eksoottisten
eläinten kouluttaja. Älä kerro äidillesi, mutta ajattelin, että voisin opettaa
sinulle hieman ammattini saloja mikäli hovi vain antaa siihen suostumuksensa.”
Innostuin toden teolla, mutta samalla ymmärsin miksi hän oli pysynyt
vaitonaisena työnsä ja etenkin asemansa yksityiskohdista. Perheemme olisi
saanut varsinaisen kohtauksen, jos olisi tiennyt eikä täysin hyvässä mielessä.
Asian todellinen laita jäi siis meidän väliseksemme ja minä suostuin lähtemään
hänen mukaansa. Siitä tulisi eittämättä siihenastisen elämäni suurin seikkailu.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti