Elokuvissa XXI: Deadpool 2

Heippa!

Alunperin minun ei ollut tarkistus mennä katsomaan tätä toista osaa teatteriin, vaikka ekasta tykkäsinkin. Tänä kesänä – aivan kuten viimekin kesänä – vain on ensi-illassa niin vähän itseäni  kiinnostavia leffoja, että päädyin sitten kuitenkin katsomoon piristämään juhannuksen työssä oloja tällä. Tokassa leffassa Wade/ Deadpool on kostoretkellä gangsterin ammuttua hänen tyttöystävänsä heidän vuosipäivänään. Myös tulevaisuudesta saapuva pahis Cable on kostoretkellä perheensä puolesta.

Pari tuntia vierähti mainiosti Deadpoolin parissa. Etenkin ensimmäinen tunti meni tosi nopsaan, vaikka en erityisemmin tykännyt alun taistelukohtauksista. Lisäksi Wadellä on syytä olla Deadpool-naamari kokonaan päällä tai kokonaan poissa – jos puolet kasvoista on peitossa ja puolet näkyvillä, se näyttää ihan hirvittävältä (kyllä, pahemmalta kuin kasvot paljaina, vaikka eivät ne silloinkaan kauniit ole). Alussa parasta oli tyttöystävän kuolemakohtaus hidastuksineen, jotka olivat todella kauniita kuvia. Samoin lopussa, kun Cable ampuu luodin, jonka eteen Deadpool heittäytyy, niin se ampumiskuva oli tosi hieno hiekkaroiskeineen (mietin ihan salissa jo, että onpa upea kuva/ kuvaus). Muuten repesin, kun tajusin, että Deadpoolin pukua oli lopputaistelua varten korjailtu ilmastointiteipillä!

Fourth wall breaking ei ollut kakkosessa niin onnistunutta kuin ekassa leffassa. Juuri nuo vitsit tuntuivat minusta jotenkin juonesta irrallisilta, vaikka hauskoja olivatkin. Myös moneen kertaan viljelty lazy writing –vitsi oli vähän outo. Vaikka Deadpool kakkosen käsikirjoitus ei varmaan ihan Oscar-tasoinen olekaan, olivat kirjoittajat minusta tehneet hyvää työtä. Tarina toimi ja siinä oli hyvä draaman kaari. Vaikka henkilöt väistämättä jäivät hieman heppoisiksi kukaan ei sentään ollut täysin ontto. Taksikuski Dopinder on suloinen ja Dominosta tykkäsin myös.  Onnekkuus on loistava supersankarivoima. Lisäksi nauroin, koska ajattelin Zeitgeistin kohdalla ihan samaa kuin Wade, että hän kykenee jotenkin osoittaamaan ajan hengen. Trailereissa hauskuuttanut X-Forcen tavisjäsen Peter ei pystynyt yllätysmomenttinsa menettäneenä samaan enää itse leffassa, vaikka ihan ok lisä olikin.

En tiedä miksi tykkään T. J. Millerin esittämästä Waden baarinpitäjäkaverista, mutta tykkäänpähän kuitenkin. Russelia esittäneellä nuorella pojalla oli hauska aksentti, mikä olikin kaiketi siinä hahmossa mielestäni parasta. Ja toki ne tulimutanttivoimat oli coolit. Tekstittäjälle pisteet siitä, että ”family is/ is not f-word” oli käännetty, että ”perhe on/ ei ole kirosana”. Se toimi paremmin kuin myös mahdollinen tapa kääntää vitsi samaan tapaan kuin englannissa alkukirjainten mukaan. Liekö innottajana ollut Haloo Helsinki! –yhtyeen taannoinen hitti ”Kiitos ei oo kirosana”.

Elokuva kiertyy tiivisti perheteeman ympärille. Välillä sitä suorastaan hierotaan naamaan. Orpokodissa kaltoin kohdeltu lapsi on melkomoinen klisee, johon Deadpool itse muuten olisi voinut ottaa ironisesti kantaa, vaan eipä ottanut. Olisi näyttänyt Loganille pitkää nenää, kun muutenkin jo sen kustannuksella vitsaili ja sanonut, että mekin otettiin teiltä jotain, kun tekin meiltä. Hyvää kesäviihdettä tämä oli kaiken kaikkiaan. Nauroin monesti ja pidin myös draamallisista kohdista. Kokonaisuudessaan Deadpoolin toisesta tulimisesta jäi hyvä maku.

JK. Ai kamala, miten hyvin Celine Dionin tunnaribiisiä oli käytetty. Ja Bond-tyyliset alkutekstit oli parhautta.

                                                             -Roona-