Heippa!
Ursula
K. Le Guinin Kahdesti haarautuva puu edustaa tulevaisuuden antropologiaksi
kutsuttua yhteiskunnallista scifiä. Maasta kotoisin oleva Sutty lähetetään
lähettilääksi Akalle, jota hallitsee autoritaarinen Korporaatiovaltio.
Korporaatio on pyrkinyt hävittämään kaiken itseään edeltäneen kulttuurin
harhaoppisena, mutta Sutty löytää tutkimusaineistoa joen latvuksilla
sijaitsevasta maalaiskaupungista. Suuren tarinan kertojat, mazit, pitävät yllä vuosisataisia perinteitä, silläkin uhalla, että
heidät vangitaan ja lähetetään uudelleenkoulutusleireille. Sutty tutustuu
kokonaiseen salaiseen kulttuuriin tai – kuten hän pian itsekin tajuaa – vain
pieneen osaan siitä. Pääseekö hän matkustamaan Silong vuorelle, jossa sijaitsee
viimeinen tiedon linnoitus? Entä onko se turvallista, kun Korporaatiolla on
valvojansa myös Okzat-Ozkatissa?
Le
Guinin kirjat vetoavat minuun kauniin kielensä vuoksi. Lisäksi Kahdesti
haarautuvan puun antropologinen ja historian tutkimuksellinen näkökulma oli
omiaan kiinnostamaan minua. Tutkijan unelma olisi päästä tutkimaan noin rikasta
katoavaa kulttuuria, joskaan ei noissa oloissa. Akalla kuri on tiukkaa ja he
ovat ottaneet esimerkin suuresta esikuvastaan Maasta. Ja huonon esimerkin,
kuten Suttykin toteaa hiljaa mielessään. Akalaisilla ei näytä olevan hajuakaan,
että Maan diktatuurilla hallinta meni pahasti pieleen. Kirja käsittelee laajoja
poliittisia, uskonnollisia, filosofisia ja humanistisia kysymyksiä tarinan eri
tasoilla. Ja tietysti myös seksuaalisia, onhan Sutty avoimesti lesbo, mikä on
Akalla ankarasti kielletty. Kiinostava teos, joskin olen pitänyt aiemmin
lukemistani Le Guineista enemmän.
Maanalainen
Sysimetsä on Colin Meloy Sysimetsän kronikat –sarjan toinen osa. Siitä lähtien,
kun Prue McKeel pelasti pikkuveljensä ja palasi kotiin Tiettömästä korvesta,
elämä on ollut melkoisen tylsän tuntuista. Opettaja puuttuu jo haaveilevan
Pruen huonoihin arvosanoihin. Prue palaa mielessään vehreään, villiin
Sysimetsään. Samaan aikaan Sysimetsässä Pruen ystävä Curtis kouluttautuu
ryöväiruhtinas Brendanin opastuksella oikeaksi ryöväriksi. Ankara talvi
kuitenkin koettelee metsän asukkaita, pelottavista salamurhaajista
puhumattakaan. Metsän rajojen rauhaa uhkaa myös teollisuuspamppu, joka
suunnittelee Tiettömän korven valtaamista ja riistoa. Prue ja Curtis löyttäytyvät
jälleen yhteen elämänsä suurimman haasteen edessä pelastaakseen Sysimetsän.
Saduksi
Maanalainen Sysimetsä tarjoaa varsin synkkiä sävyjä – osittain jopa synkempiä
kuin sarjan ensimmäinen osa. Joffrey Unthankin pakkomielle tuhota metsä ja
hänen yhdistetty konepaja-orpokotinsa, ryövärileirin tuho ja salamurhaajaketut,
noin muutamia mainitakseni. Nämä kyllä miellyttävät aikuista lukijaa,ei siinä
mitään, mutta saattavat olla pelottavia
lapselle. Curtisin sisaret Rachel ja Elise ovat pirteä lisä hahmojoukkoon. He
joutuvat viikoksi ”hoitoon” Unthankin orpokotiin, kun vanhemmat lähtevät
etsimään Curtista Istanbulista. Tarina kaivaa kuitenkin synkistelystäkin
huumoria ja ainahan puhuvat eläimet ovat hauskoja. On selvää, että kyseessä on
väliosa, sen verran pahasti kirja loppuu kesken.
Ilmestys
on C. J. Sansomin neljäs Matthew Shardlake –romaani. Lakimies Shardlake on
vannonut, ettei hän enää sekaannu valtion saati kuningas Henrik VIII:n asioihin
vaan keskittyy auttamaan Lontoon vähäosaisia. Hän on luvannut edustaa köyhän
pariskunnan poikaa, joka on suljettu Bedlamin pahamaineiseen mielisairaalaan
uskonnollisten harhojensa vuoksi. Mutta kun Shardlaken läheinen kollega
murhataan raa´asti, hän joutuu jälleen uhmaamaan hovia, joka näyttää haluavan
vaieta murhan kuoliaaksi. Sitten uhreja ilmaantuu lisää. Näyttää siltä, että
ennennäkemättömän julman tappajan motiivit ovat raamatulliset, eikä tämä aio
lopettaa työtään kesken. Entä kuinka kaikkeen liittyy kuninkaan kosiskelema
lady Latimer, Katariina Parr?
Ihanaa raamatullisia
motiiveja! Olin koukutettu siinä vaiheessa, kun motiivin ilmestyi kuvioihin.
Kirjan nimen mukaisesti murhaaja on siis lukenut Ilmestyskirjaa vähän turhan
tarkasti ja vakavasti. Matthew`n kuolleen kollegansa lesken kosiskelu
(sopivaisen suruajan jälkeen tietenkin) ja tunteet tätä kohtaan olivat söpöjä.
Ihmettelin kirjailijan ratkaisua katkaista Shardlaken palvelija Barakin ja
hänen vaimonsa välit, mutta siirrolla saatiin kyllä joku ”perheestä” palatsin
sisälle, mikä on hyvä juonilankojen sytyke seuraavia osia ajatellen. Bedlam
kuulostaa ilkeältä paikalta ja hoitokeinot olemattomilta, mutta jäivätkö meiltä
(ja Matthew´lta) pahimmat tapaukset näkemättä. Vai nähdäänkö kaikki tapaukset,
joihin kirjassa tutustutaan vain niin inhimillisessä valossa, että
ennakkoluuloihin huutavista ja kuolaavista hulluista ei jää tilaa? Seuraavaksi
olisi tarkoitus päästä tarttumaan sarjan alkuosiin, joita en ole vielä lukenut,
kun ne ovat olleet niin ahkerasti lainassa kirjastosta.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti