Disneyn
live-action Leijonakuninkaassa nähdään cgi-eläimiä. Juoni noudattalee hyvinkin
uskollisesti alkuperäistä animaatioelokuvaa. Äänirooleissa ovat Donald Clover
(Simba), Beyonce (Nala), James Earl Jones (Mufasa), Alfre Woodard (Sarabi), Chiwetel
Ejiofor (Scar), John Oliver (Zazu), Billy Eichner (Timon), Seth Roger (Pumba),
John Kani (Rafiki), Florence Kazumba (Shenzi), JD McCrary (nuori Simba) ja Shahadi
Wright Joseph (nuori Nala).
Elokuva
on lähes kuva kuvalta yhtenevä animaation kanssa. Kaipasin itse vahvempia
värejä. En oikein ymmärrä miksi väreissä on himmailtu, tämä kun on joka
tapauksessa fiktiivinen leffa näyttivätpä eläimet kuinka aidoilta tahansa.
Luontodokumenteissakin näkee syvempiä värejä. Eläimet olivat näyttäviä, joskin
ehkä ajoittain vähän jäykkiä.
Tykkäsin,
että Shenzi oli nostettu hyeenalauman johtajaksi. Se antoi hyeenoille
kokonaisuudessaan omaa toimijuutta. Lisäksi selkeää juonen aikuistamista oli,
että Scarin ja hyeenojen ”ystävyys”suhde kuvattiin paljon epäselvempänä, ne
olivat enemmän hyvän päivän tuttuja, vaikka Scar pomoksi helposti
julistautuikin. Pidin Ejioforista Scarin äänenä ja ”Be Prepared” oli sovitettu
uudelleen hänelle sekä hyeenojen uuteen toimijuuteen sopivaksi. ”Be Prepared”-
jakso olisi saanut ehdottomasti olla pidempi (sitä oli lyhennetty alkuperäisen
mitasta), sillä siinä lähdemateriaalin muuttaminen oli onnistunut parhaiten
koko leffassa.
Olin
tosi yllättynyt, että Leijonakuninkaan ”aikuinen” osa oli suurimmaksi osaksi
annettu Timonille ja Pumballe, mutta tykkäsin siitä kovasti. He olivat toki
velikultia ja vitsailivat alkuperäisessäkin, mutta tässä he olivat hyvin
tietoisia itsestään, suoraa puhetta kameralle ei sentään tullut (ei sillä, että
mikään olisi siihen viitannutkaan, mutta tunne fourth wallista oli vahva
ainakin minulla). En yhtään epäile, että jos jenkki-ikäraja sallisi yhden
f-wordin, se olisi annettu tälle parivaljakolle. Parivaljakko on kokonaisuudessaan
terävämpi ja sarkastisempi, Timon menee välillä jopa ilkeilyn puolelle.
Leijonien
ulkonäössä olisi voinut olla enemmän eroja. Enkä tarkoita, että Scarin olisi
alkuperäisen tapaan pitänyt poiketa räikeästi muista leijonista, mutta korostan
edelleen sitä että tämä on fiktiota, joten yksilöiden erityispiirteissä olisi
voitu mennä hieman fantasian puolelle. ”I just can´t wait to be king” –jakso
olisi pitänyt toteuttaa rohkeammin eri tavalla ja sen olisi ”Be Prepared”
–jakson sijasta pitänyt olla lyhempi. Tosin alunperin varsin fantasiallisen
kohtauksen aikaansaaminen ”oikeilla” eläimillä tuotti varmasti tekijöille
suurta päänvaivaa tällaisenaankin.
Elokuva
otti yllättävän vähän irti afroamerikkalaisista ääninäyttelijöistään. Heidän
suorituksensa kuulostivat himmailluilta (eivät siis huonoilta, vaan tuntui,
että heitä oli käsketty pidättelemään) ja pelkoni trailerissa liian
pomottavalta kuulostaneesta Beyoncesta oli ihan turha. Ainoastaan uudessa
laulussa ”Spiritissä” Beyonce pääsi vähän irrottelemaan. Valkoisista äänistä
oli otettu paljon enemmän irti. Olisin yleisesti ottaen toivonut enemmän
petaamista esim. vauhkoontuneen lauman kohdalla Simba kuuli lauman, joka sitten
olikin jo heti päällä. Alkuperäisen kohatuksen jännitteen rakentaminen oli
tässä kohdin parempi ja sen seuraamatta jättäminen näinkin uskollisessa
toisinnossa oli outoa.
Kokonaisuutena
elokuva oli ihan ok, vaikka ei ylläkkään parhaimpien Disneyn live-action
uudelleenfilmatisointien joukkoon.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti