Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin hahmot ja maailman. Tämä on fanifiktiota, jossa juoni on omani, muu tunnistettava kuuluu Rowlingille. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.
Arthur
Weasley oli täpinöissään. Hermione oli luvannut esitellä hänelle jästilaitteen,
jota kutsuttiin kannettavaksi tietokoneeksi. Nyt hän pyöritteli käsissään tuota
kiehtovaa krominhohtoista läpyskää.
”Kaunis todellakin”, hän ihasteli. ”Ja tuo
on varmaan tärkeää tietoa. Nro. 91122233043.”
”Se on vain sarjanumero herra
Weasley”, Hermione sanoi lempeästi ottaen koneen Arthurilta ja avaten sen
pyödälle. ”Painakaa nyt tuota näppäintä vasemmassa yläkulmassa niin kone
käynnistyy.”
Arthur teki kuten häntä kehotettiin ja painoi pitkulanmuotoista
namiskaa. Laite alkoi hurista ja siihen syttyi valoja. Pian ruudulle ilmestyi
värikäs logo ja pieni valkea kenttä.
”Siihen pitää kirjoittaa salasana”,
Hermione sanoi ja työntyi näppäimistön puoleen. ”Anteeksi väistäisittekö vähän
herra Weasley.” Hän näppäili nopeasti muutamat tarvittava kirjaimet ja painoi
entteriä.
Näyttöön
tuli nyt paljon pieniä kuvia, josta yksi oli valkoisen nuolenpään muotoinen.
Arthurin oli vaikea hillitä intoaan.
Hermione ohjasi hänen kätensä koneen
vieressä olevan kaarevasti muotoillun esineen päälle. ”Tämä on hiiri. Voit
liikkuttaa sillä kursoria, tuota nuolenpäätä tuossa”, tyttö opasti.
”Ooh,
jännittävää”, Arthur huoahti, kun nuoli kulki juuri sinne minne hän halusi. ”Kerta
kaikkisen mainio tämä... öh... hiiri. Miksi sen nimi muuten on hiiri?”
Hermione
kohautti harteitaan. ”En tiedä. Luulen, että joku nörtti, siis
tietokoneintoilija vain keksi sen aikoinaan. Voisit nyt klikata, siis painaa
kaksi kertaa jotakin noista kuvista.”
Arthur katseli kuvia tarkkaan ja mietti
mistä klikkaamalla – hän oli mielissään, että oli oppinut hyvän uuden sanan –
tapahtuisi kaikkein kiintoisimpia asioita.
Hän
valitsi pienen sinisen avoinna olevan vihon. Kenties sen takaa löytyisi tarina.
Tai jotain vielä parempaa: ohjeet tietokoneen rakentamisesta. Hän sai eteensä
vain tyhjän valkoisen sivun, joka muistutti paperiarkkia. Mikä pettymys, hän
ajatteli. ”Tekeekö tämä mitään kiinnostavaa?”, hän kysyi ääneen.
Hermione
hymyili kuulleessaan herra Weasleyn äänessä pientä harmistusta, kun tämä luuli
valinneensa huonosti.
”Se on tekstinkäsittelyohjelma. Jospa minä tulen hetkeksi
koneen eteen ja näytän miten se toimii. Sitten voitte kokeilla itse, mitä
saatte aikaan.”
Hermione kirjoitti kappaleen verran lyhyitä lauseita ruudulle
ja alkoi esitellä kaikkea mitä niille saattoi tehdä. Arthurin into kasvoi
uudestaan, nyt eksponentiaalisesti.
Loppupäivän
hän työskentelikin ruudun ääressä. Hän kirjoitti pienen esseen jästitavaroista,
jonka lopussa oli lisäys – muista kysyä kumiankan tarkoituksesta. Hän kokeili
kaikkia mahdollisia fontteja niin, että tekstiä oli paikoin mahdoton lukea. Hän
lihavoi ja kursivoi sieltä täältä. Hermione kävi vain välillä tarkastamassa,
ettei hän ollut saanut vanhempiensa läppäriä jumiin. Muista kysyä mitä ´jumiin
saaminen´ tässä yhteydessä tarkoittaa, Arthur pohti ohimennen.
Vähän ennen ilta
viittä Hermione tuli hätistelemään häntä lopettamaan. ”Vanhempani tulevat ihan
kohta, herra Weasley. Olet tervetullut jatkamaan joskus muulloin testejäsi
läppärillä.”
Arthur hymyili koko kotimatkan. Kotikolossa hän antoi sopivissa
kohdin nyökkäilevälle Mollylle pitkän selonteon jästien lepparin ihmeistä.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti